Sana sinulle -arkistolue jo julkaistuja tekstejä

Tälle viikolle on meille annettu kuulijan paikka. Sunnuntain teksti kertoo isosta kuulijoiden joukosta, joka on tullut kuuntelemaan ja seuraamaan Jeesuksen julistusta ja opetusta. Tilaisuudelle on jälkeepäin annettu aiheeksi: Leipäsunnuntai, kun siellä oli etsiville tarjolla sanan rieskaa, Jeesuksen opetusta sekä nälän piinaamille kuulijoille pienen pojan viisi leipää ja kaksi kalaa, jotka sitten siunaantuivat ihmeellisesti ja riittivät koko joukolle. 
Se taisi olla oikea picnick retki. 

Kirkkokäsikirjassa on sunnuntain nimeksi on annettu latinaksi: Laetare, suomeksi: iloitkaa, kiittäkää ja luottakaa kaikki uupuneet, kaikki kyselijät, epäilijät ja itseenne kyllästyneet, kaikki jotka olette vaelluksen varrella pitkän paaston aikana. Päivän sanoma on sisällöltään rikas ja ruokkiva. Sitä kirkastaa meille päivän virsi 5.
“ Leipää pelloilta maan ruumiin ruoaksi saamme. Nälästä varjele Herramme, siunaa kylväjä maamme.”
“ Leipää taivaasta tuot, meille itsesi annat. Sanasta elämän voimaa jaat, halki kuoleman kannat.”
“ Leipää alttarin myös syömme keskellä matkaa, väsyneet sielumme elpyvät,  jälleen jaksamme jatkaa ”
Iloitaan, kiitetään yhdessä riemuiten ja otetaan vastaan, ilotaan kaikesta, mitä Jeesus meille hyvyydessään ja armossaan tarjoaa. Mennään oikein keväiselle picnicille.

Keväisin terveisin Esa 

Tämä viikko on meille Marian ilmestymispäivän viikko. Se kertoo meille ihmeellisestä  ja selittämättömästä tapahtumasta. Se ei sovi meidän rajallisiin kaavoihimme, ei inhimilliseen ajatteluumme eikä ymmärrykseemme. Suuret asiat ovat liian monimutkaisia meille, mutta kun hiljennymme, niin niitähän on hyvä pohtia vaikka kyllä niitä on vielä paljon ja riittää meidän pienessä maailmassa.
Selitykset tulee usein ymmärryksemme rajoille ja alkaa uskon ja vastaanottamisen jakso, 
meille ihmeiden ja ylistyksen jakso.
Maria ja Joosef kokivat ihmeen, jotain uutta ja mullistavaa, vaikka hekin olivat matkallaan nähneet asioita, jotka olivat heille ihmeellisiä ja selittämättömiä. Mutta kyllä heillekin oli luettu ja olivat kuulleet Jesajan kirjan tekstin: 
“ Kuule sinä Daavidin suku! Eikö riitä, että te loputtomasti koettelette ihmisten kärsivällisyyttä, kun haluatte vielä koetella Jumalaa, minun Jumalani kärsivällisyyttä? Sen tähden Herra antaa itse teille merkin, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää teille pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel = Jumala meidän kanssamme!“
On jotain suurempaa, ihmeelisepää kuin mitä me ymmärrämme ja osaame selittää. Siitä me saamme, iloita ja kiittää matkallamme vajavaisten maailmassa.

Hyvää matkaa armon ja sovituksen varassa! 
Esa.

Meille, sinulle ja minulle on annettu tälle vaikealle viikolle ja keskeiselle paaston jaksolle   elettäväksi, kilvoituksessa selvittäväksi, turvaksi, ohjeeksi ja lohdutukseksi vaelluksen, kilvoituksen kiemuroissa ja myrskyissä selvitäksemme lupauksen sanapari : “ Rukous ja usko “  Ne ovat elämässä vaeltamisessa perustavan tärkeä aisapari, joita molempia tarvitaan, jos pyrimme seĺviytymään tässä kiusojen, riitojen ja sotien raastavassa maailmassa.
Hyvä meìdän on osata panna käsiä ristiin ja uskossa luottaa ja turvatua suurempaan ja viisaampaan.
Ei se elämä tahdo muutoin luontua.
Päivän psalmissa 30. on varoituksen sana: ” Minä sanoin menestyksen päivinä:” Ikinä minä en horju.” Kun sitten käänsit pois kasvosi, minä hätäännyin.”
Paavali muistuttaa: ” Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei kaadu.” Mutta kirjoittaa myöhemmin: “ Minä tiedän keneen minä uskoñ ja olen varma siitä, että Hän kykenee varjelemaan sen, mikä on minun haltuunì uskottu. “
Me tarvitsemme selvitäksemme, Jumalan yhteyteen turvautumista, rukousta, kiitosta ja Jumalan ihmeellistä ĺahjaa, uskoa ja luottamista. Molempia me tarvitsemme matkaĺlammé ja niitä meille tarjotaan.
Psalmi 25. “ Sinun tykösi Jumalani, minä ylennän sieluni, Jumalani, sinuun minä turvan.”
Laitetaan porukaĺla sormia sormien lomaan ja rùķoiĺlaan.

Rakastavin ajatuksin Esa. 

Jeesus kiusausten voittaja

Tänään ja usein muulloinkin me kipuilemme epäilyjemme, ahtaitten ajatustemme ja rajallisen ymmärryksemme kanssa. Asiat eivät mene aina niinkuin me toivomme, kuvittelemme ja tahtoisimme. Tämän viikon sanat muistuttavat meitä siitä, miten me vaellamme usein ristiriitojen, epäilysten, vastustajien ja kiusaajien maailmassa. Sopivien, repivien ja pettävien ihmisten keskellä.
Päivän sana sana kertoo sinulle ja minulle, miten Jeesuksen usko itseensä Jumalan Poikana horjuteltiin. Kun Hän oli paastonnut erämaassa 40 päivää, Häntä kiusasi kiusaaja: “ muuta kivet leiviksi, hyppää temppelin harjalta, varjeleeko Hän sinut, kumarra minua, niin saat valtaa ja valtakunnan.” Pietarikin varoittelee Häntä menemästä Jerusalemiin ja kehoittaa  kieltäytymistä tehtävästä  jota varten Hän oli tullut ihmiseksi.
Siksi Sana meille on tämän viikon sana Psalmista 91: “Jeesus kiusausten voittaja” ja pyhäpäivän nimi: Invocavit= hän huutaa  minua, viittaa oikeuteemme huutaa Häntä avuksemme ja turvautua Häneen. Hän lupaa vastata huutomme.

“Jumala on aina suurempi, suurempi kuin kuvamme Hänestä, suurempi kuin tietomme Hänestä, suurempi kuin kokemuksemme Hänestä. Hän on suurempi kuin sydämemme. “
Nikolaus Cusanus ( 1401- 1464 )
 
Rohkaisevia terveisin Esa

Meille on talven paukkupakkasten ajalle hiipinyt etelässä, yllättävät lumettomat ja lämpöiset keväiset vesisateet.  Meillä on paljon ihmettelemistä, uskottavaa ja pelottavaakin edessä. 
Mutta nyt on Laskiainen, nyt meillä alkaa Paastonaika, Jeesuksén matka käsimystä tulvivalle ristin ja sovituksen tielle. Jumalan rakkauden uhritielle.
Meillä on iso tarve hiljentymiseen, silmien avaamiseen, ymmärryksen lisäämiseen elämän suurimpaan, tärkeimpään ja yli ymmärryksemme käyvään kysymykseen.
Tälle viikolle meille on annettu otettavaksi ja pyhäpäivän latinalainen  nimi: ”Esto mihi”, suomeksi “Ole minulle!“ se on psalmin 31 rukouksesta:
“ Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.”
Ei minulla ole muuta turvaa, eikä neuvoa antaa omassakaan avuttomuudessani, kuin panna kädet ristiin ja rukoilla: “ Ole minulle “ , anna minulle usko, armo, ymmärrys ja toivo.
Minulla on ystävä, joka odottaa vuoroaan suureen ja vaikeaan leikkaukseen. Vaikka tiedämme jotain lääkärin taidosta ja lääketieteen keinoista, silti me panemme yhdessä käsiä ristiin, panemme turvamme ja toivomme Jumalaan.

Kuljetaan ystävät yhdessä katseet ylös kohottaen kohtaamaan Pääsiäisen suuria tapahtumia.
Lämpimin terveisin  Esa.

Jumalan sanan kylvö

Paastonaikaa kirkkovuodessa edeltää valmistautumisaika. Ensi sunnuntai 23.2. on 2. sunnuntai ennen paastonaikaa, sen latinankielinen nimi on sexagesima eli kuudeskymmenes ennen pääsiäistä.
Puhutaan siis sanan kylvöstä.  Evankeliumi on Luuk 8: 4 - 15, on Jeesuksen vertaus kylvämisestä.  Siemen on Jumalan sana. Kylväjä kylvi tien laitaan, Paholainen tulee heti ja ottaa pois siemenet. Kalliolle kylväminen tarkoittaa, ettei kuulijoilla ole juurta, he koetukseen joutuessaan luopuvat.  Ohdakkeisiin pudonneet tarkoittavat, että sana elää vain hetken, elämän huolien keskellä, siemen tukahtuu ohdakkeisiin. Hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.
Hyvä maa tarkoittaa, että uskollisesti pysymme Jumalan sanassa, noudatamme elämässä hänen tahtoaan.
"Kylväkää oikeudenmukaisuutta, korjatkaa uskollisuutta.
Raivatkaa itsellenne uudispelto!
Nyt on aika etsiä minua Herraa,
minä tulen varmasti ja annan teille siunauksen sateen." Hoos. 10: 12.

Hyvää paastoon valmistautumisen aikaa!
Mari Pakkanen

Ansaitsematon armo

Kirkkovuoden keskus on Pääsiäinen, samoin sen sanoma: Kristus on ylösnoussut, on uskomme ydin sanoma.  Pääsiäistä edeltää paastonaika. Paastonaikaan tulee valmistautua, ikään kuin laskeutua.  Niinpä kirkkovuodessa paastonaikaa edeltää kahden viikon ajanjakso, joka muodostaa siirtymävaiheen loppiaisajasta, paastonaikaan. Näin ensi sunnuntaina 16.2. on 3. sunnuntai ennen paastonaikaa, jonka aiheena on ansaitsematon armo. Pääevankeliumi on Jeesuksen vertaus, opetuspuhe viinitarhan työmiehistä. Matt- 20: 1- 16 ja voit lukea sen.
Siinä viinitarhan isäntä palkkaa työmiehiä viinitarhansa töihin. Jotkut tulevat töihin aamuvarhaisella, jotkut keskellä päivää jne. ja viimeiset ehtivät tehdä työtä vain yhden tunnin.  Kaikki saavat saman päiväpalkan, denaarin. Ymmärrettävästi syntyy napinaa isäntää vastaan, ei tunnu oikeudenmukaiselta. Vertauksen ydinsanoma on se, että pelastus ei tule omien ansioiden, ahkeruuden, hyvyyden, tai muiden ansioiden perusteella vaan yksin Jumalan armosta, Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Jumalan hyvyys on sama kaikkia kohtaan.

Rukoilemme!
Armon ja laupeuden Jumala.
Sinä annat apusi kaikille sinua etsiville.
Kiitos hyvyydestäsi, jota emme ole itse ansainneet.
Auta meitä luopumaan omasta laskelmoinnista ja luottamaan kaikessa sinun oikeuteesi ja uskollisuuteesi.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.
Amen

Hyvää valmistautumista paastonaikaan!
Mari Pakkanen

Kahdenlainen kylvö

Sunnuntaina 8.2. kirkkovuodessa on aiheena: Kahdenlainen kylvö. 
Mitä se tarkoittaa?  Jeesus kertoo kylväjästä, joka kylvää hyvän siemenen peltoonsa, mutta myös hänen vastustajansa kylvää siemenen. Siemenet kasvavat oman satonsa. Ihminen ei kykene arvioimaan, missä kulkee Jumalan ja pahan valtakunnan raja. Aikojen lopulla Jumala tekee lopullisen erottelun.
"Älkää tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset." 1.Kor. 4:5.
"Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi väärintekijöitä. He kuihtuvat hetkessä niin kuin ruoho, lakastuvat kuin kedon vehkeys.
Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla." Ps 37: 1- 2.

Kyllä meillä ihmisillä on nopea taipumus ojentaa toista, joka tekee mielestämme väärää kylvötyötä.  Tänä päivänä meidän kirkossamme ja seurakunnissamme vallitsee jonkinasteinen kahtiajakautuminen, ristiriita, puolesta ja vastaan. Tämän hämmennyksen keskellä tulee kaikin mahdollisin tavoin pitää esillä Jumalan Pyhää Sanaa. Rautatieläisten Kristillinen Yhdistys on yli sadan vuoden ajan pitänyt tätä esillä ja myös tänään. Nämä pienet hartauskirjoitukset palvelevat tätä tosiasiaa myös. Hyvyys, oikeudenmukaisuus ja rakkaus voittaa aina lopulta. Meiltä vaaditaan uskollisuutta, rohkeutta ja rakentavaa asennetta.

Oletko Sinä hyvä lukija halukas pitämään esillä kaikessa hyvää?

Hyvää viikkoa!
Mari Pakkanen

Kynttilänpäivä

Nimi Kynttilänpäivä tulee siitä, että katollisella ajalla noudatettiin tapaa vihkiä vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Tapa on edelleen käytössä katollisessa kirkossa. Kynttilän liekki muistuttaa siitä, että Jeesuksessa tuli "todellinen valo" maailmaan. Meillä luterilaisessa kirkossa ei ole kynttilöiden vihkimistä, mutta jumalanpalveluselämässä on monesti kynttiläkulkueita.  Kynttilänpäivänä kirkon alttarilla palaa kuusi kynttilää, Kristusjuhlan merkiksi.
Kynttilänpäivää on vietetty 300-luvun puolivälistä lähtien ja sitä vietetään 40 päivää Jeesuksen syntymäjuhlasta eli 2.2. on oikea päivä.

Kynttilänpäivän evankeliumi on Luuk. 2: 22-33. Se kertoo siitä, miten vanhemmat toivat Jeesus-lapsen temppeliin.  Temppelissä oli hurskas, vanha mies Simeon.  Lasta ja hänen vanhempiaan siunatessa  Simeon otti lapsen käsivarsilleen ja ylisti Jumalaa ja sanoi: "Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille."
Näin Simeon oli tietoinen siitä, että hänen käsivarsillaan oli nyt luvattu Messias.
"Jumala me kerromme temppelissä sinun armollisista teoistasi." Ps 48: 10.

Siunattua Kynttilänpäivää!
Mari Pakkanen

Jeesus herättää uskon

Loppiaisen 6.1. jälkeiset sunnuntait kirkkovuodessa kertovat Jeesuksen julkisen toiminnan alusta.  Lähtökohta oli Jeesuksen kaste Jordanilla, sitten Jeesus ilmaisi jumalallisen voimansa ja teki ensimmäisen ihmeteon Kaanaan häissä, muutti veden viiniksi.

Ensi sunnuntain 26.1. aihe on siis: Jeesus herättää uskon. Jeesuksen ihmeteot ja niiden ihmisten todistus, jotka olivat niitä näkemässä ja kokemassa herättivät heissä uskon häneen auttajana ja Vapahtajana. Evankeliumi on Matteus 8: 5-13.  Sadanpäämies tulee pyytämään apua: "Herra palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa." Tämä sadanpäämies osoitti suurta luottamusta Jeesukseen ja uskoi, että Jeesus näkemättä sairasta palvelijaa, pystyy parantamaan hänet pelkällä sanalla. Jeesus oli jo etäparantaja!
Jeesus sanoi tälle esimerkilliselle esimiehelle: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot."
Sillä hetkellä palvelija parani. Näin!

Rukouksena VK 389:5
"Jos joudut epäilyksiin, kun murheet saartavat, niin Herran kädet yksin sinua kantavat.
Kaikissa vaiheissa on Herra turvana. Hänelle kiitos olkoon armonsa avusta!" 

Voimia ja siunausta Sinulle!
Mari Pakkanen

Pyhän Henrikin muistopäivä 19.1.

Kirkon historiassa on muisteltu ja erityisesti huomioitu Raamatun ja kirkon historian merkittäviksi koettuja henkilöitä.  Yksi kirkkomme tunnustuskirja Augsburgin tunnustus lausuu tästä: "Me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan."  
Piispa Henrikin, Pyhän Henrikin muistopäivää vietetään 19.1.  Se on ns. "talvi-Heikki" ja "kesä-Heikki" 18.6.
Heikki on talven napa, jolloin karhu kääntää kylkeään ja sanoo: "Yö puolessa, nälkä suolessa."
Kesäkuun 18. päivänä on vietetty Suomen kirkkomessua ja Pyhän Henrikin juhlaa, jotka entisaikaan olivat yksi suurimmista juhlista Suomessa.
"Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa.  Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti." Hebr. 13: 7-8.
"On suuri ihme seurakunta Herran. Maailman muoto vaikka katoaa, on Jeesus Kristus sama ikuisesti, hän itse seurakuntaa rakentaa.  Kun vallat vaipuu kirkko yhä elää ja kohti täyttä päivää vaeltaa."
VK 15: 1

Siunattua Pyhän Henrikin muistopäivää!
Mari Pakkanen

Kasteen lahja

Kirkkovuodessa Loppiaisen jälkeisen sunnuntain aihe on: Kasteen lahja ja evankeliumi kertoo siitä, miten Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen Jordanilla ja miten taivaasta kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."

Jeesuksen kaste oli ensimmäinen kristillinen kaste. Johannes kastoi vain vedellä, mutta samalla Jumala kastoi Poikansa Pyhällä Hengellä ja siten vihki hänet messiaaniseen virkaan. Ääni ylhäältä avatusta taivaasta vakuutti hänelle, että Jumala oli mukana tässä tapahtumassa ja itse lähetti hänet Messiaan eli Hengellä Voidellun tehtävää suorittamaan.
Jeesuksen koko messiaaninen toiminta Jordanin kasteesta Golgatan ristille merkitsi ihmisten syntien kantamista Herran Palvelijalle uskotun tehtävän mukaisesti.

Martti Luther Isossa Katekismuksessa avaa kasteteologiaa ja se tulee hyvin esiin hänen virressään, joka on virsikirjassamme virsi 214: 1-2

"Kun kasteen Jordan virrassa myös Jeesus otti vastaan,
vanhurskautta kaikkea hän täytti ainoastaan. 
Hän meille kasteen asetti puhtaiksi tullaksemme,
verellään meidät pelasti taivaaseen päästäksemme.

Silmämme näkee kasteessa vain vettä paljaaltansa,
vaan sana Hengen voimassa on siinä veden kanssa. 
Uskossa meidät kätketään Kristuksen pyhään vereen
ja kaikki synti heitetään syvälle armon mereen."

Siunattua vuoden jatkoa!
Mari Pakkanen

Loppiainen, Jeesus, maailman valo

"Sinun, Herra, on suuruus ja voima, kunnia, kirkkaus ja valta, sillä sinun on kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä.! 1. Aik. 29:11.

Loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia, vanhempi kuin joulu.  Se on ollut alkujaan Kristuksen syntymäjuhla, minkä vuoksi sitä vieläkin saatetaan sanoa "vanhaksi jouluksi".
Läntisessä kristikunnassa loppiaisen aiheeksi tuli keskiajalla kertomus Jeesusta kumartamaan tulleista tietäjistä, joiden ajateltiin olleen kuninkaita. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia, näin tuli esiin Kristus on valo kaikille maailman kansoille.  Loppiainen muistuttaa siten meitä lähetystehtävästä.
Vanhoissa joulukorteissa on kuvattu loppiaisen tapahtumia. Jeesus-lapsi seimessä, äiti Maria, Joosef, paimenet, lampaat ja Idän tietäjät tuomassa lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Virressä 46 Elias Lönnrot v. 1865 avaa juhlapäivän sanomaa:
"Taivaan kirkas tähti kerran tietäjiä itämaan johdatteli luokse Herran loistavalla valollaan häntä kunnioittamaan, kiittämään, rukoilemaan.
Käskit että sana pyhä viedään kaikkeen maailmaan.  Auta, Jeesus meitä yhä käskyäsi muistamaan.  Anna työhön siunaus, Hengen voima uudistus."
VK 46:1,5

Siunausta Uudelle Vuodelle!
Mari Pakkanen

Pyhä perhe

Tätä pyhäpäivää sanotaan sekä pyhän perheen että Simeonin ja Hannan sunnuntaiksi. He olivat temppelissä odottaneet Jumalan lupausten täyttymistä. Vaikka Jeesus-lapsi ei erottunut muista lapsista, he näkivät hänessä aikakauden käänteen.
Jeesus eli samojen elinehtojen alaisena kuin me lunastaakseen meidät ja antaakseen meille
oikeuden elää Jumalan lapsina.

Suuret ovat Herran teot!
Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.
Luuk. 2:33–40

Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”
Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä
minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.

Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.

Ps. 71:14–19
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Iikka Löytty

Herran syntymä on lähellä

Tämä sunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen. Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa. Ihmisen sisäisen mielialan tulee olla valmis suuren sanoman vastaanottamiseen.

Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.
Matt. 1:18–24

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 1
Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi,
että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta
ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa
hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
- Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -
se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Rakas Jumala
Kiitos, että sinä tahdot meille hyvää.
Kun Rakas Jumala.
sytytämme adventin kynttilöitä,
auta meitä muistamaan,
että sinä olet lähellä meitä.
Kiitos, että meidän ei tarvitse pelätä
eikä kantaa huoliamme yksin.
Auta meitä katsomaan sinuun ja luottamaan siihen,
että sinä teet kaiken uudeksi.
Kuule meitä Jeesuksen tähden.

Iikka Löytty

Tehkää tie Kuninkaalle

Päivän raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hänen kehotuksensa katumukseen ja parannukseen koskee myös meitä. Johannes viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman synnin. Saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. Tämä on pääasia jouluun valmistautumisessa – joulupaastossa.

Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä: Vapahtaja oli pian tuleva. Kristuksen toiminnassa toteutuivat pelastuksen ajan merkit, ja samoin hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan. Tähän hänen ”hengelliseen tulemiseensa” viittaa latinankielinen nimitys adventus spiritualis et sanctificationis.

Matt. 11:2–10
Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 11

Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.
Autuas se, joka ei minua torju.”
Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:
- Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.”

Iikka Löytty

Kuninkaasi tulee kunniassa
¨

Evankelisessa kristikunnassa tämän päivän aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Tämän ilmaisee myös nimitys adventus glorificationis, jonka Eerik Sorolainen Postillassaan (1621) suomensi sanoilla Christuxen cunnialisesta tulemisesta. Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.

Luuk. 21:25–33 (34–36)
Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 21
Jeesus sanoi:
”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan
päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan
sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen
Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat
alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
Hän esitti heille myös vertauksen:
”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te
tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan
tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki
tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”
(”Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta
teitä, niin että se päivä yllättää teidät niin kuin ansa. Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan
päällä elää. Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta
siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.”)

Herramme ja Jumalamme.
Herätä meidät valmistamaan tietä Pojallesi.
Raivaa hänelle tie jokaiseen päiväämme
ja auta meitä taistelemaan kestävinä
valtakuntasi tulemiseksi.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.

Ps. 80:15–20
Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Iikka Löytty

Kuninkaasi tulee nöyränä

Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä.
Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa
laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.

Johanneksen ilmestyksestä, luvusta 3
Kristus sanoo:
”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.
Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.
Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”Uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta.
Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdi.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Herra, osoita, että olet uskollinen,
pelasta meidät!

Iikka Löytty

Sana meille kaikille !
Kun haluamme vakuuttaa kohtaamiamme kanssakulkijoita evankeliumin sanomasta ja sen merkityksestä jokaiselle ihmiselle, on paras sanojen vakuutena rakkauden kautta vaikuttavat teot.
Jeesus sanoi : "Jos ette usko minun sanojani, niin uskokaa minun tekojani". 
Jouduin tämän kaltaiseen tilanteeseen eräänä aamuna ajaessani kotipaikkani virastotalon ohitse. Parkkiruudussa huomasin Citroen henkilöauton takarenkaan tyhjentyneen ilmasta. Pysähdyin kysymään viraston infosta, kenenkä lie tuo kyseinen auto parkissa. Mies huomautti sen kuuluvan eräälle rouvalle, joka toimi kaupungin talouspäällikkönä. Pian auton omistaja tulikin paikalle harmitellen vahinkoa. Kysyin mitä hän tahtoisi auton suhteen toimia? " No josko siihen joku voisi vaihtaa vararenkaan"? Lupauduin hakemaan kotoani auton tunkin ja hoitamaan vaihdon. Nostaessani autoa huomasin vararenkaan olevan niin heikkokuntoisen, ettei sitä voinut alle laittaa. Ainoa ratkaisu oli ottaa vanne mukaan rengasliikkeeseen uuden kumin vaihtoon. Talouspäällikkö lähti hakemaan rahaa renkaan ostoa varten liikkeestä. Kääntyessään hän yhtäkkiä pysähtyi ja kysyi :" Ei kai tämä ole piilokamera"? No vakuutin ettei ole. Rengasliikkeessä mies haki pitkään varastostaan ja lopulta löysi yhden ainoan kappaleen kyseistä rengaskokoa. Sekin tuntui taivaalliselta johdatukselta.
Kun sitten sain uuden renkaan alle asennettua kysyi minulta tuo talouspäällikkö rouva:" Olenko minä paljon tästä velkaa"? Totesin ettei tokikaan, mutta seisoin hänen edessään ja kerroin kuinka Jeesus rakastaa häntä ja tahtoisi hänen menevän tuohon lähikirkkoon kuulemaan mitä Jeesuksella olisi puhuttavaa hänelle. Samassa hän purskahti itkuun ja kyyneleet valuivat poskille sanojen saattamana, kuinka hän uskoo Jeesuksen näin haluavan hänenkin kohdallaan. Hyvästelin hänet ja samana päivänä tuo tapaus puhutteli suurempaa joukkoa kaupungintalon kahvihuoneessa. Tämä opetti minulle, että pelkkä puhuminen ei ole niin vaikuttava, kuin sen ohella rakkauden kautta vaikuttava auttamisen teko. Ne saavuttavat sydämen korvat kuulemaan Taivaallisen Isän viestiä jokaiselle meistä. 
Siunattua Joulun odotusta ! 
Tero

Siunattua sunnuntaita teille kaikille .
En ole mikään runoilija, mut ajattelin jakaa sopivan lyhyen runon, mikä kerran sisimpääni tulvi. Se syntyi lukiessani Jeesuksen ja Natanaelin kohtaamisesta, kun Natanael istui viikunapuun alla.
Joh 1:45--
Nämä kirjoitetut kuvaukset sisältävät sanomaa, joita ei ole sanoin ilmaistu ja nousee esille katsoen kertomuksen kuvaa. 
Filippus haki Natanaelin mukaansa tapaamaan Jeesusta Nasaretilaista, jonka olivat löytäneet. Natanaelissa syntyi epäilys kuinka Nasaretista voi tulla mitään hyvää? Hänen lähestyessään Jeesusta tapahtui erikoinen molemminpuolinen tunnustus heidän välillään. Jeesus tunnusti hänet oikeaksi Israelilaiseksi, jossa ei vilppiä ollut (puhdistettu). Samalla Natanael ihmetteli kuinka Jeesus tunsi hänet? Jeesus kertoi havainneensa hänet viikunapuun alla ennenkuin Filippus nouti hänet. Tämä oli merkki Natanaelille, johon hän reagoi tunnustamalla Jeesuksen Jumalan Pojaksi, Israelin kuninkaaksi. Ensimmäisellä kohtaamisella tapahtui näin keskinäinen tunnustaminen. 

---- 
Minäkinkö?
Istun puun juureen miettien, kuin Natanael sydäntään purkien.
Kylvin sinne, kylvin tänne.
Näin idut ja versot. Huudahdin:”Josko pian sadon monella kerrot?”
Ootin ja jauhamista mietin. Helppoa ei ollut, sen tiesin.
Ei saanut tilaa korjuussa eturivien. Vain myöhäistähkiä jäljessä poimien.
Kutsui Herra tykönsä Filippuksen. Sai käskyn erikoisen noutaa tänne tuo ihminen.
Ei ollut paikas eturivien, vaan sivus muiden kulkijoiden.
Hän heti tunsi Pojan Jumalan. Olihan hän kulkenut tietä Isän Pojan.
Sai Hältä vaatteen uuden. Israelin kansalaisuuden.

Siunattua viikkoa jokaiselle! 
Tero 

Joka toista siunaa, se itsekin tulee siunatuksi  

Haluaisin rohkaista sinua..niin juuri sinua, joka luet tätä ...eräällä Jumalan sanan kohdalla. Kun Jeesus oli noussut kuolleista ja oli ilmestynyt omille opetuslapsilleen, mutta Tuomas ei ollut silloin mukana näkemässä ylösnoussutta Jeesusta. Kun sitten vierailun viesti saavutti Tuomaan, niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko".
Tuo sisäisen maailman kaikki menneet kipujen tunnot ja kokemukset purkautuivat nyt hänen sydämestään kuten niin monen meidän tämänkin ajan vaeltajilla. Kyllä tuo ilmestys kaikille muille tapahtuu, mutta ei niin mitään minulle.... Monet ikävät tunnot ja elämän surut myllertäneet sisäisen maailman lopulta aivan sanattomaksi hiljaisuudeksi.. Olinko sittenkin vain Itselleni uskotellut ja luullut kaiken kääntyvän voitoksi.. poistunko hiljaa takavasemmalle sulkien oven jopa niiltä joiden joukossa lauloin..ylistin..rukoilin.. 
Raamattu kirjoittaa, kun oli kulunut kahdeksan päivää Jeesuksen aiemmasta vierailusta, oli Tuomaskin mukana. Tuo kahdeksan päivää kertoo minulle ajan hetken, jolloin poikalapsi vietiin temppeliin ympärileikattavaksi. Niinpä tässäkin tapauksessa Jeesus ilmestyi juuri kahdeksan päivän kuluttua uudelleen opetuslapsilleen. Tällä kertaa Jeesuksella oli hetken missio yhdelle Hänen rakkaallensa Tuomaalle. " Ojenna sormesi minun käsien naulojen jälkiin.. ojenna kätesi ja kosketa minun kylkeäni äläkä ole epäuskoinen, vaan uskova. Nyt Tuomaan epäusko "ympärileikattiin" ja muuttui uskovan huudoksi :"Minun Herrani!!.minun Jumalani!!" 
Epäusko muuttui uskon näkemiseksi. Nosta rakas siskoni ja veljeni pääsi ..vapautuksen hetki näkyy jo.... Tule Herra Jeesus 

Tero 

Vuosia sitten eletty kokemus tilanne, joka vieläkin saa kyyneleet silmiin. Olin veturinkuljettajana  VR:llä ja kerran työvuoron jälkeen tulin kotiin itsekin matkustajana. Istuin vapaalle paikalle vaunun päädyssä ja jonkun ajan kuluttua konduktööri ilmestyi toiseen päähän vaunua pyytäen esittämään matkaliput sekä siihen aikaan erikseen ostettava 5 euron paikkalippu. Hän pysähtyi erään rouvan kohdalla jolla rahat eivät riittäneetkään enää paikkalippuun. Hän oli kaikki rahat käyttänyt varsinaiseen matkalippuun, eikä jäänyt varoja siihen erilliseen paikkalippuun. Konduktööri kovisteli tuota pelokasta naismatkustajaa yhä uudestaan vaatien lisälipun hintaa. Tilanne muodosti koko vaunussa ikävän ilmapiirin, kun tuo hätääntynyt nainen, ettei hänellä ole yhtään euroa lisää lompakossaan. Syntyi vaikea pattitilanne, johon otin lopulta itse ohjat käsiini. Nousin paikaltani ja kävelin tuohon tilanteeseen ja katsoin kondyktööriä silmiin ja ilmoitin:" Minä maksan tuon paikkalipun". Konduktööri tunsi minut, mutta hämmästyneenä jäi täysin sanattomaksi ja samassa hän kääntyi tilanteessa luopuen vaateestaan ja katosi toiseen vaunuosastoon. En tiedä kuka tuo naismatkustaja oli, mutta koin jotain niin taivaallista tuossa lunastuksen hetkenä saadessani vapauttaa hänet " vankeudesta". Tämä on vuosia minua kyyneliin saattanut muistellessani välillä tuota tilannetta. Me olemme jokainen kerran siinä tilanteessa, jossa meillä ei ole millä maksaa. Se lunastushinta on niin valtava, että Jumalan Poika antoi oman henkensä lunastukseksi meidän jokaisen puolesta. Pitäkäämme kiinni tuosta lunastuksesta minkä Hän meille on valmistanut.

Siunattua viikkoa !
Tero 

Apostolien teot 20:35: Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa'."
Tämä totuus on tämän ajan ihmiskunnalle tuiki käsittämätön lausahdus. Kaikkialla halutaan vetää kaksin käsin " minulle vain" -ilmiöllä etuuksia, olivat ne mitä hyödykettä tahansa. 
Eräässä tutkimuksessa haluttiin selvittää ihmisen onnellisuuden lähteitä. Tutkimuksessa kävi ilmi se, että kaikkein eniten tuotti mielihyvää itselleen juuri silloin, kun teki hyvää toiselle ihmiselle. Tämän totuuden löydämme myös Raamatusta. 
Galatalaiskirje 6:9: Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy ja jae 10: Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille. 
Juuri tänä aikana maailma huutaa ja janoaa tämän totuuden tuomaa mielihyvää. Tämä vaikuttaa monella tapaa mielenterveyteen. Olisiko tämä oikea resepti lääkärin vastaanotolla nykyisissä
 " hyvinvointi keskuksissa " jollaisiksi entiset terveyskeskukset on uudelleen nimetty. 

Siunattua viikkoa kaikille ! 
Tero

P.S. Lopussa linkki tuohon onnellisuustutkimukseen.

Jospa perehtyisimmekin juuri otsakelauseen ytimeen "sana".
Joh1:1-- Alussa oli sana ja sana oli Jumalan tykönä ja sana oli Jumala.
Jatketaan jakeesta 14: Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Edellä on suuri elämän salaisuus mitä sana voi saada aikaan meissä jokaisessa. Kun me luemme rukouksen kanssa Raamatun ilmoitusta Jeesuksesta Kristuksesta, on sillä sisäiseen maailmaan muuttava voima, joka näkyy ja vaikuttaa meidän elämässämme ja ympäristössämme missä kukin vaikutamme. Voimme hyvin kuvata vaikutusta meissä kuten edellä mainittuna "sana tuli lihaksi" -ilmiönä. Tämä hengellinen ravinto on lähetetty meille siksi, että me sen kautta voisimme ammentaa Jumalan maailmasta elämää, joka muuttaa meidät taivaskelpoisiksi. Siksi pitäkäämme Jumalan sana parhaalla paikalla kotonamme ja pitäkäämme sitä suurimpana aarteena ja arvossa sukupolvelta toiselle. Sen kautta meillä on iankaikkisen elämän toivo.

Siunattua viikkoa .
Tero

PS 50:15 - Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Tämä on tuttu lause kristikansan keskuudessa. 
Ihmisillä on useinkin sellaisia aikoja, jolloin hätä on suuri, mutta auttajat vähissä. Silloin meille monille tulee taivas mieleen ja lähelle. Ehkä muistamme lapsuuden aikoja, jolloin joku on ollut lähellä kertoen Jeesuksesta, jolla on herkkä sydän kuulemaan pienen ihmisen hädän huutoa. 
Nytkin elämme epävarmuuden aikoja ja kuulemme sanomia sodista, kun kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Raamattuun nämä on kirjoitettu jo yli 2000 vuotta sitten. Raamattu muistuttaa meitä siitä, että me saamme kääntyä rukouksessa Taivaallisen Isän ja Jeesuksen puoleen ja pyytää ottamaan meidän koko elämämme Hänen huomaansa. Mikä rikkaus ja turva se onkaan, kun Jeesus tulee meidän rinnallemme kulkemaan koko tiemme aina viime metreille asti. 
Kun Hän pitää meistä huolen ei hiuskarvakaan päästä putoa Hänen tietämättään. Paljon on meille luvattu niin pitäkäämme kiinni tästä tunnustuksesta.

Sinua siunaten 
Tero

Tätä kirjoittaessani istun Kreetan saaren pohjoisrannalla katsellen tyynesti aaltoilevaa aurinkoista välimerta. Mielessäni ajattelen Paavalin kirjettä Tiitukselle, kuinka hän jätti Tiituksen Kreetalle pystyttämään seurakuntia.
Seurakunta on kuin rakennus, joka koostuu lukuisista yhteen liitettävistä elävistä kivistä. Nuo kivet ovat kalliita Jumalan huoneen osia. Raamattu puhuukin kuinka uskovien tulisi rakentua elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi. 1. Piet. 2:5.
Jokainen rakennus tarvitsee pääomaa, jolla rakentaminen voidaan suorittaa. Mikä onkaan se kukkaro josta maksetaan tulevia hengellisen huoneen rakentamiskustannuksia. Luukas kirjoittaa siitä varainhankinnasta millä pääoma hankitaan. 
Luuk. 12:33. ”Myykää mitä teillä on ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.” Mieleen tulee sadanpäämies Kornelius, josta Jumalakin todisti hyvää. Hän oli oivaltanut Jumalallisen rikkauden tien. Ei keräten muilta vaan jakaen tarvitsevalle tehden näin laupeutta. Muistaen tämän kuinka Raamattu kirjoittaa, että " Jumala, joka on laupeudesta rikas"... Taivaallinen rikkaus ei ole maallisen rikkauden kuva, vaan päinvastainen. Antaessaan saa ja autuaampi on antaa kuin ottaa. Tuo tie johtaa taivaallisen aarteen omistamiseen, joka heijastuu myös maallisiin tarpeisiin ihmeiden kautta, silloin kun sitä ihmettä arjessa tarvitaan.

 
Siunaten sinun arkeasi...
Tero Meskanen

Mikkelinpäivä Ps.103:19-22

Jumalan Sanansaattajat - liturginen väri valkoinen
"Armollisen Jumalan ylistys" (-33/38) = "Herran armo on suuri" (1992)
"Jumala on uskollinen ja myötätuntoinen hallitsija" (UT 2020)

Tämä psalmi 103 on uskovien rakkaimpia ja eniten käytettyjä. Sanat armo ja armahtaminen esiintyvät useita kertoja tekstissä. Daavidin laulu alkaa "Kiitä Herraa,minun sieluni" (jae 1) ja päättyy "Kiitä, minun sieluni, Herraa".(jae 22). Loppuosassa Daavid ilmoittaa, että Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia. Kaikkia kehotetaan kiittämään ja ylistämään Herraa Jumalaa: Hänen enkeleitänsä, väkeviä sankareita, jotka täyttävät Hänen käskynsä ja noudattavat niitä. Kaikkia Taivaan joukkoja, Jumalan palvelijoita, jotka tekevät Hänen tahtonsa. Kaikkea Hänen tekoansa Hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa.

Jae 11: "Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät."

VK 498  "Nyt kulkee halki korpimaan, Jumalan lapsen tie"

Auri Rantakari

Kristityn vapaus

Ps. 119:97-104
"Jumalan Sanassa vaeltaminen" (Jlumalan Kansan Pyhä Raamattu)
"Jumalan Sanassa on turva ja lohdutus" (Raamattu Kansalle)
"Jumalan Sanan Ihanuus" eli " Kultaiset Aakkoset" (Saksalainen Bibel)
Kyseessä on Raamatun pisin psalmi, eräs mielipsalmeistani.

Psalmos (kreikkaa) tarkoittaa hepreaksi "Tehillim" (Ylistykset) tai "Tefillot" (Rukoukset). Kirja on Rukous-Kiitos-virsikokoelma, jossa on selkeä messiaaninen sanoma. Jeesus on läsnä Psalmien kirjassa.

Tämän Kirkkopyhämme psalmiteksti 119:97-104 on siis heprean kielen aakkosella "MEM" alkava 8-jakeinen jakso (alfabeettinen psalmi). Vuoden 2024 uusi painos Uusi Testamentti-2020, jossa on mukana Psalmit, otsikoi psalmin 119 "OPETUKSESI ON KULTAA KALLIIMPAA".
Tämän MEM-jakson 8 jakeen otsake on "Opetuksesi tekee minut viisaaksi".

Jae 97:"Kuinka rakas onkaan minulle sinun lakisi! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen." Sana laki,(hepr. TooraaH) tarkoittaa raamatullista Jumalan Sanaa, sen käskyjä, opetuksia ja säädöksiä.
Psalminlaulaja toteaa, että käskyt tekevät vihollisia viisaammaksi, kaikkia opettajia taitavammaksi, sillä ne ovat aina ohjeina. Hän on ymmärtävämpi eli viisaampi kuin kansan vanhimmat, sillä 
ohjeina ovat Jumalan säädökset. Hän pidättää jalkansa kaikilta pahoilta teiltä totellen Jumalan Sanaa, eikä poikkea ohjeista tai neuvoista. Lupaukset ovat makeita, ne ovat hunajaakin
makoisampia. Jae 104: "Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä."

Seuraavan jakson (NUN-kirjaimella) ensimmäinen jae 105 on Raamatun keskeisin ja myös viisaiden tutkijoiden mukaan keskimmäisin (yhtä monta jaetta alkuosassa ennen ja yhtä
monta jaetta loppuosassa jälkeen tätä jaetta 105!!) Epäilijät tarkistakoot laskemalla!

Ps.119:5  "SINUN SANASI ON MINUN JALKAINI LAMPPU JA VALKEUS (VALO) TEILLÄNI."

"Herra, avaa silmäni näkemään opetuksesi ihmeitä"

Auri Rantakari

"JEESUS ANTAA ELÄMÄN"

Psalmi 86:10-13
Edellisen kirkkopyhän psalmiteksti jatkuu rukouksena "Käänny puoleeni, Jumala": "sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä yksin olet Jumala".
Daavid pyytää Herraa neuvomaan tietä, että voisi vaeltaa hänen totuudessaan. Hän anoo sydämen eheyttä, että tuntisi pyhää pelkoa Jumalan nimeä kohtaan. Hän kiittää Herraa kaikesta sydämestään ja kunnioittaa hänen nimeään ikuisesti.
Jumalan hyvyys ja laupeus on niin valtava häntä kohtaan, sillä hänen sielunsa on pelastettu helvetin syvyydestä. 
Päivän Uuden Testamentin tekstissä on Paavalin sanat :"Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto." (Fil.1:21) 
Vanhan Testamentin vakuutus tälle kirkkopyhälle on "Herra on iankaikkinen kallio" (Jes.26:12-14). "Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt."

VK 600 "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan"

Auri Rantakari

Jumalan huolenpito

Tämän kirkkopyhän liturginen väri on vihreä. Meitä kehotetaan luottamaan Jumalan uskolliseen
huolenpitoon.
Psalmiteksti on Ps.86:1,3-7 "Vainotun hurskaan rukous", "Uskollisen sielun rukous", "Herra,neuvo
minulle tiesi", "Rukous suuressa ahdingossa".
Se on Daavid-laulu:
"Kumarru puoleeni ja kuuntele minua, Jumala.
Vastaa minulle, kurjalle ja kovaosaiselle.
Suojele minua, minä olen Sinulle uskollinen." (UT 2020)
Herra on hyvä ja anteeksiantavainen. Hän on suuri armossaan niitä kohtaan,jotka häntä avuksi huutavat. "Ota,Herra korviisi minun rukoukseni, tarkkaa minun anomiseni ääntä. Hätäni päivänä minä Sinua avukseni huudan, sillä Sinä vastaat minulle." (1933/38)

Autuaana Jumalan armosta
Auri Rantakari

"KIITOLLISUUS"
 Ps.65:2-6
"Jumalan hengellisten ja ajallisten lahjain runsaus"  (1933/38)
"Kiitos Jumalalle Hänen hyvistä lahjoistaan" (1992)
"Jumalan virta on vettä täynnä" (Raamattu kansalle)

Näistä otsakkeista nousee pyhän teema Kiitollisuus. Päivän Vanhan Testamentin tekstissä Nehemia 5, on tuttu kohta "Ilo Herrassa on Teidän väkevyytenne". Uuden Testamentin tekstissä Tessalonikalaiskirje 5, kehotetaan kristittyjä iloitsemaan, rukoilemaan ja kiittämään kaikesta.
Itse Psalmissa 65, joka on Daavidin Virsi, lauletaan: "Jumala, hiljaisuudessa kiitetään Sinua Siionissa".
Jumala kuulee rukouksen, Hän antaa anteeksi meidän rikoksemme, autuas ravitaan Jumalan Huoneen hyvyydellä ja Hänen Temppelinsä pyhyydellä. Jumala vastaa meille vanhurskaudessa ihmeellisillä teoilla. Hän on autuutemme Jumala, kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva.
Tähän jakeeseen on viite 2 Samuelin kirjassa 7:23 : "Mikä kansa on Sinun kansasi Israelin vertainen? Se on maan päällä ainoa kansa, jota Jumala itse on tullut lunastamaan kansakseen, tehdäkseen sen kuuluisaksi ja tehdäkseen meille ja sinun maallesi suuria ja pelottavia tekoja. Näin sinä teit kansasi vuoksi, jonka sinä lunastit itsellesi Egyptistä, pakanoiden ja heidän 
jumaliensa vallasta!".  Jae 24: "Sinä olet valmistanut kansasi Israelin omaksi kansaksesi ikuisiksi ajoiksi, ja sinä, Herra olet tullut heidän Jumalakseen."
Ps.65 päättyy sanoihin "Riemuitaan ja lauletaan!"

Virsi 341:   "Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta"

Kiitollisin mielin
Auri Rantakari

14. sunnuntai Helluntaista

Päivän Psalmiteksti: Ps.112:5-9
Tämän Kirkkopyhän aiheena on LÄHIMMÄINEN, ja evankeliumiteksti on Markus 12:41-44 "Lesken ropo" tai "Lesken kolikko" (Jumalan kansan pyhä Raamattu). Kyse on uhrin antamisesta.

Tässä käännöksessä Psalmi 112 otsikoituu "Herran pelon tuomat siunaukset". Wanhassa Bibliassa (1776) on sen sijaan otsakkeena "Anteliaisuuden palkka". 
Psalmi 112 kuuluu alfabeettisiin eli aakkosellisiin psalmeihin, joiden jakeet tai jaeryhmät alkavat vuorottain heprean kielen aakkosilla. Jokin aika sitten kirjoitin "Sana Sinulle"-tekstin alfabeettisesta psalmista 119, joka on Raamatun pisin psalmi. Tällaisia psalmeja on Raamatussa seitsemän  kappaletta. Kirjoittajat ovat Pyhän Hengen täyttämiä, niin että heidän rukouksensa saavat tulkita tulevaa Daavidin poikaa.
Psalmissa kiitetään laupiasta, oikeamielistä lainanantajaa, joka ei horju eikä pelkää. Hän on runsaskätinen, luja ja peloton, sydän on vahva, sillä hän turvaa Herraan. Iloiten hän näkee ahdistajiensa tappion. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin. Jumalaan turvaavan vanhurskaus pysyy ainaisesti. Hänen voimansa kohoaa kunniassa. Oikeamieliselle koittaa valo.

"Ken on tässä lähimmäinen
ensimmäinen,
ehtii toisen vierelle?
Ken nyt tarttuu arkaan käteen,
hymyn säteen 
antaa nousta kasvoille?        (Vk. 441:3)

Orjantappuroitten keskeltä kiitoksella
Auri Rantakari

(13. sunnuntai Helluntaista)

Psalmi 146:5-10                         
Tämän Pyhäpäivän Psalmi 146 on otsikoitu seuraavasti:
HERRAN TEKOJEN YLISTYS (Jumalan Kansan Pyhä Raamattu)
JUMALAN IKUINEN USKOLLISUUS (saksal. käännös)
HERRA ON IÄTI USKOLLINEN  (1992)
YLISTYS HERRALLE, AINOALLE AUTTAJALLE (1938)
YLISTYSLAULU HERRALLE, OIKEALLE AUTTAJALLE (ruotsal. käännös)

Wanhan Biblian alkusanoin: "Jumalaa tulee alati kiittää. Ei pidä uskallettaman ihmisiin, vaan Jumalaan; sillä hän on voimallinen ja ijankaikkinen auttaja."

Psalminlaulaja aloittaa ylistyssanalla Halleluja ja julistaa autuaaksi eli onnelliseksi sen,jonka apuna on Jaakobin Jumala, ja joka panee toivonsa Herraan. Hän luettelee Herran, Jumalamme luomisteot ja vakuuttaa Hänen ikuisesta uskollisuudestaan. Herra hankkii oikeuden sorretuille, nälkäisille leivän ja vangeille vapautuksen. Sokeat saavat näkönsä, alaspainetut nostetaan jaloilleen ja muukalaiset varjellaan. Herra tukee leskiä ja orpoja. Hän rakastaa vanhurskaita. Mutta jumalattomien tien Hän tekee mutkaiseksi.

"Herra on kuningas iankaikkisesti,Sinun Jumalasi, Siion,polvesta polveen.Halleluja!" (jae 10)

Ylistys Herralle, ainoalle auttajalle! Jeesus,Parantajamme!

Halleluja-terveisin
Auri Rantakari 

12. Sunnuntai Helluntaista  

Päivän Psalmi 51:6-14  Langenneen rukous.
Katumuspsalmi = Minä tunnustan syntini. (1992) ITSENSÄ TUTKIMINEN

Daavid rukoilee raskaan lankeemuksensa jälkeen Jumalalta armoa ja tunnustaa rikkoneensa Jumalan tahtoa vastaan.Hän on tehnyt syntiä, miikä on pahaa Jumalan silmissä. Jumala on oikea puheessaan ja puhdas tuomitessaan syystä Daavidin.
"Katso,minä olen synnissä syntynyt ja äitini on minut synnissä siittänyt." Jumala tahtoo totuutta salatuimpaan saakka ja ilmoittaa salatun viisauden sisimpään. Daavid pyytää puhdistusta ja murtuneen mielen elvytystä.Hän haluaa kuulla ilon ja riemun äänen ja nähdä jälleen autuuden eli pelastuksen riemun.

"Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva Henki. Älä
heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta Pyhää Henkeäsi."
Daavid haluaa opettaa väärille eli Jumalasta luopuneille jälleen pelastuksen
tien, että syntiset palaisivat Jumalan tykö. 
"Herra,avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi Sinun kiitostasi."(jae 17)

Jumalan vanhurskaudesta riemuiten
Auri Rantakari

Ps.81:9-17

"Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!" (Jae 9)

Näin alkaa Asafin virsi,juhlavirsi, jossa kansaa varoitetaan unhottamasta Herraa. Sitä veisataan kuin viininkorjuulaulua. Jumala varoittaa kumartamasta vieraita jumalia: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; Avaa suusi, niin minä
sen täytän." (Jae 11)
Kuitenkaan kansa ei kuullut Jumalan ääntä, eikä noudattanut hänen mieltään. Silloin Herra antoi heidän mennä pois sydämen paatumuksessa ja vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
Jos Israelin kansa vaeltaisi Herran teillä ja kuuntelisi, Jumala masentaisi heidän vihollisensa matelemaan hänen edessään. 
Tämä kohtalo kestäisi iankaikkisesti.
"Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla;
minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta." (Jae 17)

Shalom, helteisin terveisin
Auri Rantakari

Tänään kirkkovuodessa on kymmenes sunnuntai helluntaista. Sunnuntain aiheena on
Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa. Tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan
Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja
mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa
elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä.

Päivän ensimmäinen lukukappale on ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, luvusta 41: 46-49,
53-57
Joosef oli kolmikymmenvuotias tullessaan faraon, Egyptin kuninkaan, palvelukseen. Niin Joosef
lähti faraon luota ja kiersi kaikkialla Egyptissä. Ja maa tuotti seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena
viljaa ylen määrin. Näiden Egyptin seitsemän hyvän vuoden aikana Joosef keräsi kaikkea
syötävää ja talletti sen kaupunkeihin. Hän varastoi kaupunkeihin kaiken viljan, jonka ympäristön
pellot tuottivat. Hän varastoi viljaa niin suunnattomat määrät, että lopulta sitä oli kuin hiekkaa
meren rannalla eikä sen määrää enää voitu mitata.
    Kun Egyptin seitsemän yltäkylläisyyden vuotta olivat kuluneet, alkoi seitsemän nälkävuoden
aika, kuten Joosef oli ennalta sanonut. Kato tuli kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa
oli tallella syötävää. Kun nälkä alkoi vaivata koko Egyptiä ja kansa huusi faraolta leipää, tämä
sanoi egyptiläisille: ”Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän käskee.” Kun nälkä jo vallitsi koko maassa, Joosef avasi viljavarastot ja myi viljaa egyptiläisille. Nälänhätä oli Egyptissä ankara. Myös muista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo viljaa ostamaan, sillä kaikkialla vallitsi kova nälkä.

Toinen lukukappale on kirjeestä heprealaisille, luvusta 10: 19-25
Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut
verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen
ruumiinsa - kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone.
Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän
vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme
horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on
luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja
hyviin tekoihin.
    Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana,
vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän
olevan.

Päivän evankeliumiteksti on evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 12
Jeesus sanoi:
    ”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan
palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä
palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa.
    Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä
palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei
arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin
palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.
    Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen
tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista,
mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon
vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”

Päivän rukous
Pyhä Jumala.
Kaikki, mitä meillä on, on sinun antamaasi:
elämämme, omaisuutemme ja tehtävämme.
Sinulle meidän on tehtävä tili kaikesta,
mitä olemme saaneet.
Auta meitä olemaan luotettavia palvelijoita,
vähässä uskollisia.
Varjele, ettemme tuhlaisi
emmekä käyttäisi väärin antamiasi lahjoja.
Kiitos siitä, että sinä osoitat,
mikä on paikkamme ja vastuumme.
Anna meille toivo,
että kutsut meidät kerran taivaan ilojuhlaan.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Jaakko Antola

Tänään kirkkovuodessa on yhdeksäs sunnuntai helluntaista. Sunnuntain aiheena on Totuus ja
harha. Päivän evankeliumiteksti on evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 7: 24-29
Jeesus sanoo:
    ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi
talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä
se oli rakennettu kallioperustalle.
    Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka
rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan
tasalle saakka.”
    Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen
opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.

Saimme tänään lukea Jeesuksen vuorella pitämän pitkän saarnan aivan loppuosan. Siinä hän
painottaa aiemmin sanomansa ja opettamansa, vuorisaarnaksikin kutsutun puheensa, tärkeyttä
kertomalla vertauksen kahdesta rakentajasta, järkevästä ja tyhmästä. Jeesuksen sanat kuuleva ja
niiden mukaan toimiva on järkevä rakentaja ja sitä joka ei hänen sanoistaan välitä verrataan
tyhmään rakentajaan.

Viisas rakentaa kalliolle, sellaiselle perustalle, joka pysyy ulkoisista olosuhteista huolimatta, vaikka
myrskyäisi ja sataisi ja tuulet puhaltavat. Elämässämmekin on myrskyä, kovia tuulia ja tulvia, sekä
luonnon puolesta, että arkisen elämän monien tapahtumien ja lähimmäistemme sekä omien
tekemistemmekin tuomana. 

Tyhmä mies rakensi hiekalle, sellaiselle perustukselle, jolle oli kauniina päivänä helppo rakentaa;
vähän vaan lykki hiekkaa tasaiseksi ja perustus oli valmis. Mutta kun alkoi myrskytä, tuulla ja
sataa, tuli tulvavesi ja vei perustukset mennessään ja silloin kaikki sen päälle rakennettu hajosi ja
koko rakennelma sortui maan tasalle.

Hengellisesti tällainen hiekkainen perustus on luottamus ainoastaan ihmiseen. ihmisen voimiin,
viisauteen, kykyihin, saavutuksiin, rahaan, maineeseen jne. Ihmislähtöinen perustus ei kestä
elämän todellisissa myrskyssä; sairauksien yllättäessä, ahdistuksissa, masennuksessa,
voimattomuudessa ja lopulta kuoleman kolkutellessa ovella.

Millainen sitten on hyvä perustus, millainen on pysyvä perustus, kuin kalliolle rakennettu?
JUMALA ON PYSYVÄ PERUSTUS: (1. Sam. 2:2) Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän
Jumalamme yksin on luja kallio.
JEESUS ON PYSYVÄ PERUSTUS: (1 Kor.3:11) Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.
Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.
JUMALAN SANA ON PYSYVÄ PERUSTUS: (Matt. 24:35) Taivas ja maa katoavat, mutta minun
sanani eivät katoa.

Lopuksi päivän tekstissä kerrotaan, miten kansanjoukot olivat hämmästyneitä Jeesuksen
opetuksista, koska hän opetti niin kuin se, jolla on valta. Meidänkin on syytä kuunnella Herramme
Jeesuksen Kristuksen viisautta, Hänen jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Tänään, totuuden ja harhan päivänä, saamme muistella Jeesuksen lausumia totuuden sanoja
Jumalastamme: (Joh.3:16) Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan
Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen
elämän.

Pysyvä ja varma asia, luotettava kuin kallio on Jeesus. Häneen uskolla turvaamalla saa
elämäänsä kestävän perustuksen, joka ei horju arkielämän tuulissa ja tuiskuissa. Jeesus kallioon
turvaava pääsee perille, koska Jeesus itse lupaa: (Joh.14)  ”Älköön sydämenne olko levoton.
Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä
muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa
mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.

Jaakko Antola

Päivän evankeliumiteksti on Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 9: 28-36
Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen
ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja
hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia,
keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen
poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.
    Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he
näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat
lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme
kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi.
    Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät
miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni,
kuulkaa häntä!” Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti
kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.

Viikko ennen tämän päivän tekstin tapahtumia Jeesus oli opetuslapsineen rukoilemassa ja oli
kertonut heille seuraavaa: - Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa
ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan." Päivän tekstissä kertoo, miten tämä Jeesuksen lupaus toteutuu. Opetuslapset tulevat näkemään jotain Jumalan valtakunnan olemuksesta, jotain siitä, kuka heidän Herransa ja mestarinsa Jeesus on. Hän on Jumalan Poika, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Matt. 28:18):
Kun oli päästy vuorelle, opetuslapset vaipuivat syvään uneen. Se johtui varmaan kovan
vaeltamisen seurauksena; voimme vain kuvitella millaista oli vaeltaminen kivikkoista
vuorenrinnettä jalkaisin helteessä, joka on paljon kuumempi, kuin viime päivien helteet täällä
Suomessa. Opetuslasten nukkuessa Jeesuksen kasvot muuttuivat ja vaatteet alkoivat säteillä ja
paikalle ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa Mooses ja Elia keskustelemaan Jeesuksen tulevasta
poislähdöstä. Ymmärtääkseni he keskustelivat Jumalan pelastussuunnitelmasta; siitä miten Jeesus
tulisi kuolemaan Jerusalemissa syntien sovittamiseksi ja hänen ylösnousemisestaan kuolleista ja
lopulta nousemisestaan taivaaseen Jumalan oikealle puolelle.
Opetuslapset havahtuivat hereille keskellä pimeää yötä ja näkivät Jeesuksen, Mooseksen ja
Elian, kaikki taivaallisessa kirkkaudessa. Melkoinen herätys! Pietari nopeana ja innokkaana ehdotti
majanrakennusprojektia, kun ei unenpöpperöisessä hämmennyksissään muutakaan keksinyt.
Pietarin vielä puhuessa paikalle laskeutui Jumalan läsnäolon pilvi, joka peitti läsnäolijat varjoonsa.
Pelästyneet opetuslapset kuulivat Jumalan sanovan pilven keskeltä: Tämä on minun Poikani,
minun valittuni, kuulkaa häntä!” Yhtäkkiä ihmeellinen tapahtuma oli ohi ja paikalla olivat enää
Jeesus opetuslapsineen. Kerrotaan, että opetuslapset pitivät tapahtuneen tuolloin omana tietonaan,
vaikka siitä myöhemmin kyllä kertoivat toisillekin. Ihan ymmärrettävää olla hiljaa tuollaisesta
kokemuksesta, kaikki oli liian ihmeellistä ja uskomatonta, sitä täytyisi sulatella.
Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”, Jumala sanoi opetuslapsille.
Uskoisin, että Jumala halusi vahvistaa opetuslapsia ymmärtämään, kenen kanssa he olivat
tekemisissä ja ketä heidän olisi syytä kuunnella. Mikä sitten on se, Jumalan Pojan, sanoma mitä
tulisi kuunnella? JEESUS SANOO:  ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo
muuten kuin minun kauttani. (Joh.14:6) Jeesus antoi meille ansiottoman armon sovittamalla
syntimme meidän puolestamme. Jeesus antaa kaikille häneen uskolla turvaaville iankaikkisen
elämän, eli pääsyn Jumalan lapseksi, Jumalan luo taivaaseen. Tämän sovitustyön suorittajaksi
Jeesus yksin kelpaa. Tämä asia pitää paikkansa edelleen; vain Jeesus on tie taivaaseen, ei ole mitään
muuta tietä
Jeesus ei kuitenkaan tule kenenkään elämään väkivalloin, vaan jättää ihmiselle myös
mahdollisuuden kieltäytyä, kun hän kutsuu kääntymykseen, eli tulemaan luokseen, hänen
omakseen. Jeesuksen kutsun hylkäävä ihminen tuomitaan ikuiseen eroon Jumalasta: (Joh.3:18)
Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut
Jumalan ainoaan Poikaan.
Me tarvitsemme elävää Jumalaa ja Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä. Me pääsemme perille,
kun uskomme Jeesukseen, syntien sovittajaan. Uskothan sinäkin häneen. Meidän omat voimamme
ovat heikot, me haparoimme, erehdymme ja epäilemme, mutta saamme tänäänkin uskolla turvautua
Jeesukseen. Jeesus Kristus, sinun ja minunkin syntieni sovittaja, on puhdas, tahraton, väkevä ja
voimallinen. Hän puolustaa omiaan. Hän on uskollinen. Hän auttaa jokaista luokseen tulevaa, onhan
hän sanonut: Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee,
minä en aja pois. (Joh. 6:37) Voimme luottaa Jeesuksen lupaukseen, koska Jumala itse sanoi: Tämä
on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” Älä torju Jeesusta. Anna hänen olla elämäsi
Herra.

Jaakko Antola

Tämän sunnuntain aiheena on Rakkauden laki.
Päivän teksti on Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 6: 27-31

Jeesus sanoi: ”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.     Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”
Kuulemme tänään Jeesukselta kehotuksen sanat, jotka laittavat varmasi jokaisen kristityn pienelle
paikalle, suorastaan mahdottoman tehtävän eteen. Niiden mukaan tulisi 1) rakastaa vihamiestä 2) siunata sitä, joka kiroaa 3) rukoilla sen puolesta, joka puhuu pahaa. Sen lisäksi tulisi 4) tarjota minua lyövälle vielä toinenkin poski lyötäväksi ja 5) päällysvaatteen vievälle tulee tarjota paitakin vietäväksi ja kaiken kukkuraksi 6) jokaiselle pyytävälle tulisi antaa ilman toivettakaan takaisinsaamisesta.
Eikö nämä Jeesuksen sanat ole mahdottomat toteuttaa, eivätkö ne ole liikaa vaadittu? Ainakin
itselleni ovat. Mieleeni tulee eräs toinenkin kohta, missä joudun joka päivä mahdottoman tehtävän eteen. Isä-Meidän rukouksessa rukoilemme: niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Tässä ovat sanat, joiden kohdalla joudun pienelle paikalle, miten on sinun laitasi?
Jeesus onkin todennut ihmiselle olevan mahdotonta pelastaa itseään lakia noudattamalla ja tekoja
tekemällä. Hän sanoi sen seuraavasti: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” Toisin sanoen; yksin Jumala kykenee täydellisyyteen, yksin Jeesus kykenee synnittömyyteen, ihmiseltä se ei onnistu. Ihminen tarvitsee apua syntisyyteensä, ihminen tarvitsee jonkun, joka pelastaa hänet kadotukselta, eli erosta Jumalasta.
Jeesus on apu ihmisen syntisyyteen, Jeesus on tie Jumalan luo. Hän sanoo sen meille seuraavin
sanoin: Joh. 14:6: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Kun Jeesus puhuu Isän luo pääsemisestä hän tarkoittaa iankaikkista elämää Jumalan yhteydessä, Hänen omanaan. Iankaikkiseen elämään on vain yksi tie ja se on Jeesus Kristus. Uskossa turvautumalla Jeesukseen ihminen saa osan iankaikkisesta elämästä, yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen sovitustyön takia. Jeesus pelastaa.
”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille”-sanoi Jeesus päivän tekstin
lopuksi. Miksi kristityn pitäisi tehdä hyviä tekoja? Miksi kristityn tulisi noudattaa Jumalan käskyjä?
Uskonisämme Luther tiivisti tämän hyvin:” Jumala, joka on meidät luonut, on käskenyt meitä elämässämme noudattamaan Hänen tahtoaan. Pyhän tahtonsa Jumala on ilmoittanut meille laissa. Jumalan laki vaatii meiltä totuutta, vanhurskautta, ja puhtautta ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Ennen kaikkea laki käskee meitä rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Jumalan laki tahtoo suojella Jumalan luomaa elämää, ja kaikkea, mikä siinä on pyhää ja kallista. Jos ihminen rikkoo Jumalan lakia, hän tuottaa vahingon elämälleen. Jos hän noudattaa lakia, hän saa siitä siunauksen. ”
Jumala on pyhä ja majesteettinen. Hän on Jumala ja me olemme ihmisiä. Kykeneekö joku
vaeltamaan niin, että Jumala olisi siihen vaellukseen tyytyväinen. Ei voi, sillä parhainkin vaellus on vain syntisen ihmisen vaellusta, ja se ei koskaan voi olla täydellistä. Mutta Jumala ei vastaakaan meidän mahdolliseen hyvyyteemme hyvyydellä tai onnistumiseemme rakkaudella. Ei. Hän vastaa meidän vajavuuteemme rakkaudellaan. Hän juuri nytkin katsoo puoleemme laupeutensa silmillä ja kutsuu meitä luokseen. Jumalan puolelta kutsu on aina voimassa. Jumala on kuin tuhlaajapojan vertauksen isä, jonka kädet kohoavat syleilyyn, kun rakas poika tai tytär tulee hänen luokseen. Harhateillä ollessaankaan ei poika lakannut olemasta isänsä poika. Tällainen on Jumala.
”Siinä on rakkaus, ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut
meitä ja lähettänyt poikansa meidän syntiemme sovitukseksi”, sanotaan Raamatussa. Rakkaus on
kristinuskon tärkeä ydin. Jumala vuodatti rakkautensa maailmaan ja sitä kautta saamme elämän.
Sinä kastettu kristitty. Jos tunnet itsesi epäonnistuneeksi, syntiseksi, kadotetuksi tai muuten
kelvottomaksi, KATSO JEESUKSEEN. Ristiltä loistaa kirkas valo tänäänkin. Jeesus rakastaa koko
ihmiskuntaa, myös sinua ja minua. Tutki Sanaa, rukoile, etsi Jumalan kasvoja. Tule seurakunnan yhteyteen, tule jumalanpalvelukseen ja ehtoolliselle. TULE RAKKAUDEN LAIN TÄYTTÄJÄN, JEESUKSEN, LUO.

Jaakko Antola

Päivän evankeliumiteksti on Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 3: 13-19
Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges - se merkitsee: ukkosenjylinän pojat - sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.
Tämän päivän teksti vei meidät seuraamaan ensimmäisten apostolien kutsumista. Apostolit olivat Jeesuksen kutsumia, läheisiä ystäviä, jotka Jeesuksen kuoleman jälkeen lähtivät innolla viemään evankeliumia kaikkeen maailmaan. Jeesus valitsi heitä 12, myöhemmin hän valitsi myös Paavalin. Evankeliumi oli vakuuttanut heidät, että tämä on totta, ei valhetta, tämän uskon eteenpäin vieminen kannattaa. Apostolit levittivät evankeliumia, perustivat seurakuntia ja olivat niiden tukena niiden alkuvuosina. He rukoilivat paljon ja tiedetään, että monia sairaita parani rukousten kautta.
Apostoli tarkoittaa kutsuttua, valittua ja valtuutettua. Tämän päivän ehkä kuvaavin sana olisi
suurlähettiläs. Hän ei edusta itseään vaan lähettäjäänsä, apostoli on Jeesuksen lähettiläs. Lähettiläs on kutsuttu tehtävään, jonka hän on saanut kutsujaltaan. Matteuksen evankeliumin viimeiseen lukuun on kirjoitettu Jeesuksen sanat, joita myös lähetyskäskyksi kutsutaan: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.
Jeesuksen valitsemat apostolit tekivät työtään ennen kaikkea julistaen evankeliumia, ilosanomaa,
josta apostoli Paavali kertoo seuraavaa: Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Jumala oli laatinut suunnitelman syntiinlangenneen ihmiskunnan pelastamiseksi jo vuosisatoja ennen Jeesuksen syntymää, ja kertonut sen ennalta profeettojen suulla. Tuon suunnitelman hän toteutti lähettämällä rakkaudessaan oman poikansa, Jeesuksen, tänne maan päälle sovittamaan ihmiskunnan synnit.
Johanneksen evankeliumin lukuun kolme on tallennettu Jeesuksen omat sanat: Jumala on rakastanut
maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Kadotus tarkoittaa eroa Jumalasta, iankaikkinen elämä on puolestaan elämää Jumalan yhteydessä, hänen omanaan. Jumala tarjoaa jokaiselle valinnan mahdollisuuden; luokseen tulevan hän toivottaa tervetulleeksi, ja hänet hylkäävän hän antaa mennä pois.
Jeesus teki kaiken puolestamme, Hän avasi tien iankaikkiseen elämään, sinulle ja minulle, koska Hän rakastaa jokaista luomaansa ihmistä. Tässä on meille ilosanomaa kerrakseen: Saan olla armahdettu syntinen, saan elää Jumalan omana, koska Jeesus on sovittanut syntini. Jumalan yhteyteen pääsy ei ole kiinni kyvyistäni, saavutuksistani, ominaisuuksistani tai edes uskoni määrästä vaan uskoni kohteesta, Jeesuksesta. Jokainen uskossa Jeesukseen turvaava pääsee hänen omakseen.
Tämä evankeliumin sanoma lähti aikanaan apostolien aikana leviämään koko maailmaan, ilman että
apostoleilla oli käytössään nykyajan viestimiä eikä myöskään ollut nykyajan kulkuneuvoja. Apostolit levittivät evankeliumia julistaen ja myös kirjeitä kirjoittaen, kohdaten monia vaikeuksia tehtävänsä suorittamisessa, kestäen ne Jeesuksen antamin voimin.
Näistä saamme lukea Apostolien teoista. Mikään ei voinut estää tämän sanoman leviämistä ja se
jatkaa leviämistään yhä. Se on saavuttanut meidätkin ja miljoonat ympäri maailman. Olemmeko muistaneet kiitollisuudella heitä, jotka sanoman toivat tähän maahan ja jotka käänsivät meille Raamatun omalle äidinkielellemme. Muuten meidän olisi vaikeaa kuulla ja oppia Jeesuksesta lisää.
Rukoilemme virren sanoin: MAAN ÄÄRIIN ASTI HERRA, VIE VALTAKUNTASI, SYTYTÄ
HENGEN LIEKKI KANSOILLE VALOKSI. TYÖVOIMAA UUTTA KUTSU, VILJAASI
KORJAAMAAN. JA KAIKKI KANSAT VOITA SINUA SEURAAMAAN. AAMEN.

Jaakko Antola

Juhannuksen aiheena on TIEN RAIVAAJA

Päivän evankeliumi on Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 1: 57-66
Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
    Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään.

Aiemmin Luukkaan evankeliumissa on kerrottu, miten Johannes oli Isänsä Sakariaan ja äitinsä Elisabetin pitkäaikaisten rukousten vastaus tuolle iäkkäälle ja lapsettomuudesta kärsivälle pariskunnalle, oikea rukousten lapsi: Mutta enkeli puhui hänelle: ”Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes”.
Kun lapsi piti ympärileikata ja antaa hänelle nimi, ajateltiin että toimitaan niin kuin on maan tapa ja
annetaan Johannekselle isänsä Sakariaan mukaan nimi. Kaikkien hämmästykseksi äiti sanoi, että lapsen nimeksi tulisi Johannes, joka tarkoittaa; Jumala on armollinen. Tuo nimi sopikin mainiosti Johannekselle, jonka tehtäväksi muodostui Jumalan armollisuudesta kertovan ilosanoman eli evankeliumin saarnaaminen. Kun isä sai ilmaista kantansa nimikysymykseen, kaikki hämmästyivät nimestä ja vielä enemmän he ihmettelivät, kun Sakarias sai puhekykynsä takaisin ja ylisti Jumalaa.
Johanneksesta voimme lukea kaikista evankeliumikirjoista ja jopa Vanhassa testamentissa oli ennustettu Jesajan 40 luvussa Johanneksen olevan Jumalan lähettämä sanansaattaja, huutava ääni: Ääni huutaa: – Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! Johannes oli tienraivaaja itselleen Jumalalle!

Johannes Kastaja julisti rohkeasti, tinkimättä ja kuulijan asemaa kumartelematta. Tästä kertoo se, millaiset sanat Johannes lausui Fariseuksille, joille puhtaus- ja pyhyyssäädökset olivat tärkeitä ja saddukeuksille, jotka olivat korkeimman papiston edustajia: ”Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan?” (Matt.3) Johannes sanoi nämä kovat sanat ihmisille, jotka luottivat Jumalan armon sijasta omiin hyviin tekoihinsa ja ihmisten laatimiin pitkiin pyhyys- ja puhtaussäädöksiin tai asemaansa pappeina. Johannes halusi muistuttaa ihmisiä myös siitä, että kristityn elämässä tulee hänen uskonsa näkyä tekoina sanoen: Tehkää hedelmiä, joissa  kääntymyksenne näkyy!” (Matt.3)

Johannes Kastajalle hänen Jumalalta saamansa sanoma oli ykkösasia ja ulkoiset tekijät eivät häntä häirinneet vaan hän keskittyi ja eli sanomalleen. Johannes Kastaja ei julistanut itseään eikä halunnut ihmisten korottavan häntä. Hän ei tavoitellut Jeesuksen paikkaa. Hän antoi Jumalan olla Jumala ja Jeesuksen olla Jeesus. Hän tunnusti nöyrästi oman paikkansa ja oman tehtävänsä ja muistutti Jeesuksen asemasta ja tehtävästä sanoen: ”Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä”. (Mark.1)

Johannes ymmärsi Jeesuksen työn merkityksen syntien sovittajana, meidänkin syntiemme pois-ottajana. Nähdessään Jeesuksen olevan tulossa hänen luokseen, Johannes huudahti: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh.1). Tässä on meidänkin toivomme; Jeesus Kristus, Jumalan ainoa poika, syntyi maailmaan ottamaan pois syntimme. Hän teki sen tehtävän perusteellisesti, me emme voi siihen enää lisätä mitään. Pelastus ei riipu meidän saavutuksistamme, ominaisuuksistamme, voimistamme tai edes uskomme määrästä vaan uskomme kohteesta – Jeesuksesta. Meidän ei tarvitse muuta kuin uskossa turvata Jeesukseen. Tässä on Johannes Kastajan ja juhannuksen ilosanoma. Suomen luonto on nyt täynnä valoa, mutta ristin valo on vielä kirkkaampi ja voimakkaampi ja se loistaa yhtä kirkkaana jopa marraskuun pimeässä räntäsateessa.

Jaakko Antola

Sana sinulle, neljäntenä sunnuntaina helluntaista, 16.6.2024
Tämän sunnuntain aiheena on KADONNUT JA JÄLLEEN LÖYTYNYT

Päivän evankeliumiteksti on Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 9: 9-13
Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
    Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”

Tämän päivän tekstissä saamme lukea, miten Jeesus kutsui Matteus-nimisen miehen seuraamaan itseään. Tuohon kutsuun Matteus vastasikin ja lähti siitä paikasta seuraamaan Jeesusta. Tuo seuraaminen jatkui tuottaen hyvää hedelmää ja Matteuksesta tuli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta ja tämän päivän evankeliumitekstin kirjoittaja.
Matteus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle ja hän oli kutsunut myös muita tuttujaan samalle aterialle. Siellä oli koolla useita publikaaneja ja muita syntisiä, Jeesuksen ja hänen opetuslastensa lisäksi. Publikaanit olivat juutalaisia, jotka olivat miehittäjävallan, Rooman, palveluksessa ja keräsivät heidän puolestaan veroja juutalaisilta. Heidät tunnettiin myös siitä, että he olivat usein epärehellisiä ja rikastuivat oman kansansa kustannuksella; ei ihme, että heitä vihattiin ja he edustivat juutalaisille erityisen syntistä joukkoa.
Aterian syöminen tuossa kulttuurissa tarkoitti keskinäistä hyväksyntää ja kunnioitusta. Esimerkiksi
kun riita oli saatu sovittua, oli tapana syödä yhdessä ikään kuin rauhansopimuksena. Fariseukset, jotka vahtivat erityisen tarkasti Jumalan käskyjen, Mooseksen lain ja vanhinten perinnäissääntöjen noudattamista, närkästyivät sitä, että Jeesus toimillaan osoitti hyväksyntää ja ystävällisyyttä tätä ”syntistä roskajoukkoa” kohtaan.
Jeesus vastaa arvostelijoilleen käskien heidän tutkia sanaa, jossa sanotaan: ’Armahtavaisuutta minä
tahdon, en uhrimenoja.’ Jeesus viittaa tässä jo tuolloin olemassa olevaan Jesajan kirjan ensimmäiseen lukuun, jossa Jumala, profeetan suulla, puhuu omaisuuskansalleen Israelille. Kansa kyllä kävi suorittamassa uhreja, muttei muuten elänyt Jumalan tahdon mukaan: Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne, minä inhoan niiden savua! Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat -- minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. Jeesus itse asiassa käskee rakastaa lähimmäistään niin kuin itseä.
Jeesus sanoo myös fariseuksille; ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat”. Tässä tilanteessa
voisi Jeesuksen sanojen sanomana olevan; eivät synnittömät tarvitse Vapahtajaa, vaan syntiset. Fariseukset kun ajattelivat kelpaavansa Jumalalle tarkkojen isiltä perittyjen sääntöjen seuraamisella ja ihmisten silmissä hyvältä näyttävillä teoillaan ja tarkasti noudatettavilla uhrimenoilla. Jeesus sen sijaa etsi ihmisiä, jotka tunsivat tarvitsevansa parannusta synneistään. Juuri tällaisille ihmisille Jeesus kelpasi, ei itseriittoisille fariseuksille. Sen Jeesus sanookin lopuksi: En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”
Jos tunnet itsesi syntiseksi, olet aivan oikeassa. Roomalaiskirjeessä sanotaan: kaikki ovat tehneet
syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta. Tähän kurjuuteen ei kuitenkaan tarvitse eikä saa jäädä, sillä asiaan on olemassa ratkaisu- USKO JEESUKSEEN. Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa se kerrotaan seuraavasti: mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.

Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Hän kutsuu
yhä edelleen tänäänkin ihmistä luokseen antaakseen jokaiselle Hengessä yltäkylläisen elämän nyt täällä ajassa ja kerran taivaan kodissa. Kunpa kukaan ei hylkäisi tätä kutsua! Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.

Jaakko Antola

Tämän sunnuntain aiheena on KUTSU JUMALAN VALTAKUNTAAN
Kirkkokäsikirjan mukaan tämän päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden.

Päivän evankeliumiteksti on Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 9: 57-62
Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”
    Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä
hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä
julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
    Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”

Jeesus oli matkalla Jerusalemiin opetuslastensa kanssa. Eräs mies lupasi seurata Jeesusta, mihin ikinä hän meneekin. Jeesus kertoi miehelle siitä, ettei hänen seuraansa pyrkijälle ole maallisessa mielessä paljoa tarjota, Jeesuksella kun ei ollut edes majapaikkaa tiedossa. Näkemykseni mukaan Jeesus halusi laittaa hänen seuraamistaan suunnittelevan pohtimaan myös seuraamisen mahdollista hintaa. Jeesus tiesi tiensä johtavan kärsimyksiin ja lopulta kuolemaan ristillä ja myös monet hänen seuraajistaan joutuivat maksamaan uskostaan jopa hengellään.

Saman asian Jeesus sanoi toisaallakin Raamatussa: ”Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne (Joh.15). Tekstistä ei käy ilmi saiko tämä kommentti miehen jättämään Jeesuksen vai seuraamaan häntä. Meitä se muistuttaa siitä, miten paljon Jeesus nöyrtyi. Hän tuli maan päälle taivaallisesta kirkkaudestaan, syntyi köyhään perheeseen ja noin kolmekymppisenä lähti saarnaamaan evankeliumia omalle kansalleen ja elikin kädestä suuhun, omistamatta muuta kuin vaatteet päällään.

Jeesus esitti toiselle miehelle kutsun: ”Seuraa minua!”. Mies ei kuitenkaan ollut siihen vielä valmis, koska hänen isänsä oli hautaamatta. Jeesus antaa merkillisen kommentin tälle miehelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.” Tarkoittaako Jeesus, että Jumalan valtakunnan julistaminen on niin tärkeää, että se ylittää jopa velvollisuudet vanhempiaan kohtaan vai tarkoittaako Jeesus, että kuolleen iankaikkiseen kohtaloon ei voida enää vaikuttaa ja siksi kuolleen hautaamisen sijaan on tärkeämpää julistaa Jumalan valtakuntaa niille, jotka ovat vielä elossa. Tätä voimme jäädä miettimään.

Vielä oli yksi, joka halusi lähteä Jeesusta seuraamaan, mutta pyysi lupaa käydä ensin hyvästelemässä
kotiväkensä. Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan
valtakuntaan.” Tuohon aikaan kynnettiin auralla, jota yleensä härät vetivät. Se oli sen verran vaativaa työtä, että kaikki huomio oli keskitettävä härkien ohjaamiseen, jotta aura kulki eteenpäin ja juuri siihen suuntaan minne pitikin. Jos kyntömies ryhtyi vilkuilemaan sivulleen tai taakseen lähti aura varmasti pois oikealta reitiltä ja kyntöjälki meni pilalle. Jokaiselle nykypäivänkin kyntäjälle tämä on tuttu asia, vaikka nykyään kynnetäänkin traktorilla. On ohjattava suoraan eteenpäin seuraten edellistä kyntövakoa, jos ei siihen keskity voi kyntö epäonnistua ja pieleen mennyttä kyntöjälkeä ei pysty mitenkään korjaamaan.

Jumalan valtakuntaan matkalla olevan tulee seurata Jeesusta, jotta pysyy oikealla taivaaseen johtavalla tiellä.
Jos sillä tiellä ryhtyy vilkuilemaan sivulleen tai taakseen, vaikkapa toisiin opettajiin tai menneeseen
elämään, Jeesuksen seuraamisen sijasta, on vaarana harhautua pois Jeesus-tieltä. Jeesus on kertonut olevansa tie taivaaseen: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani (Joh.14). Jeesus kutsuu jokaista seuraansa, koska hän rakastaa jokaista luomaansa ihmistä. Jeesus on luvannut, että ketään luokseen tulevaa hän ei aja pois, vaan johtaa jokaisen häneen uskovan iankaikkiseen elämään, yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen työn takia. Anna sinäkin hänelle lupa tulla sydämeesi ja elämääsi.

Jaakko Antola

Kirkkokäsikirjan mukaan tämän päivän aiheena on Katoavat ja katoamattomat aarteet. Kirkkokäsikirja jatkaa: Tämän sunnuntain sisältönä ovat katoamattomat taivaalliset aarteet ja toisaalta katoavat ja petolliset maalliset rikkaudet. Rikkauksien tavoittelu voi johtaa itsekkyydestä kasvaviin tekoihin, Jumalan rakkaus johtaa hänen tahtonsa mukaiseen palvelevaan elämään. Siinä Kristus on esimerkkimme. Hän oli rikas, mutta tuli köyhäksi tehdäkseen meidät rikkaiksi.

Päivän psalmissa 49 sanotaan: ”Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan. Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä. Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.”

Päivän evankeliumiteksti on evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 16, jakeet 24-27
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”

Päivän evankeliumissa Jeesus muistutti opetuslapsiaan siitä, mitä tarkoittaa hänen seuraamisensa, hänen omanaan eläminen. Jeesuksen seuraaja joutuu kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja seuraamaan Jeesusta. Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Vuoden 1948 kristinopista (Katekismuksen lisäosa, mitä ei enää nykyversiossa ole) luemme:
”Syntiinlankeemuksessa Jumalan kuva ihmisessä turmeltui. Ihminen mieltyi pahaan. Hänellä ei enää ole halua eikä voimaa hyvään. Hän ei rakasta Jumalaa, vaan itseään ja maailmaa. Tästä sisäisestä turmeluksesta johtuvat pahat ajatukset, puheet ja teot, joita kutsutaan synniksi.”

Synti erottaa meidät elämän lähteestä, Jumalasta. Jokainen on jo syntyessään synnin alainen, eikä kukaan voi vapautua siitä omin voimin. Ihminen ei kykene rakastamaan Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistään niin kuin itseään.

Tämä ihmisen luontainen pahuus on meidän kannettavaksemme annettu ”risti”, jota vastaan kristitty joutuu kamppailemaan koko elämänsä aina kuolemaan asti ja tätä prosessia voisi kutsua itsensä kieltämiseksi. Siinä ihminen joutuu omien mielihalujensa toteuttamisen sijaan kieltämään ne silloin kun ne ovat ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa.

Jeesuksen seuraaminen on hänen seurassaan kulkemista. Jeesus on luvannut Pyhän Henkensä kanssa asua jokaisen häneen uskovan sydämessä. Jokainen Jeesukseen uskova voi tällöin sanoa seuraavansa Jeesusta. Jeesuksen seuraajan elämässä tulisi myös näkyä se, kuka on hänen Herransa. Jokaisen Jeesuksen oman tavoite tulisi olla eläminen hänen opetustensa mukaisesti. Kun Jeesukselta kerran kysyttiin, miten tulisi elää, Jeesus käski pitää kaikki 10 Jumalan käskyä ja tiivisti ne vielä rakkauden kaksoiskäskyksi: rakasta Herraa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Jeesus sanoo päivän tekstissä myös jotain tärkeysjärjestyksestä. Sielun pelastuksen hinta on niin suunnaton, että sen rinnalla kaikki maalliset aarteet ovat halpoja, suorastaan arvottomia. Jeesus muistuttaa, että kerran koittaa tilinteon päivä, jolloin itsensä kieltäneet ja Jeesukseen uskoneet saavat korvauksen vaivoistaan.

Päivän rukous (kirkkokäsikirjasta): Kaikkivaltias Jumala. Ohjaa meitä etsimään taivaallisia aarteita, jotka yksin tyydyttävät sielumme kaipauksen.
Kun uskot hoidettavaksemme maallista hyvyyttä, älä salli meidän kiintyä siihen,
vaan auta meitä käyttämään sitä lähimmäistemme hyväksi.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. Aamen.

Jaakko Antola

Pyhän Kolminaisuuden päivä
Salattu Jumala

Psalmi 95 kehottaa meitä: "Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa Hänelle riemuhuuto. Hän on meidän turvakalliomme. Tulkaa Hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää Hänelle riemuvirsi!" Mikä ilo, mikä riemu! Saamme olla Hänen laitumensa lampaita, joita Hänen kätensä kaitsee.

Päivän evankeliumissa meille kerrotaan, kuinka kaikki 11 opetuslasta lähtivät Galileaan. Siellä he nousivat vuorelle minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Siellä he saivat Häneltä tehtävän mennä kaikkeen maailmaan: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni." Tämä sama tehtävä koskee myös meitä tämän päivän ja aikamme kristittyjä kaikkialla maailmassa. Meidän tehtävämme on jatkaa opetuslasten työtä kaikkialla. Samalla se on kaikkien kristillisten kirkkojen tehtävä ajassamme.

Päivän rukouksessa pyydämme: "Auta meitä arkeen lähtiessämme luottamaan Sinuun Isä ja kulkemaan Sinun askelissasi sekä Poika ja elämässämme ylistämään Sinua Puolustajamme Pyhä Henki." Suven suloisuutta ja iloa Sinulle ja rakkaillesi!

Siunaten Reino

Pyhän Hengen vuodattaminen

Päivän psalmissa meille kerrotaan: "Sinä Jumala annat runsaat sateet, nääntyneen maasi Sinä saat jälleen kukoistamaan. Sinun väkesi elää siellä, hyvyydessäsi Sinä huolehdit köyhistä, Jumala." Helluntaita pidetään kirkon syntymäpäivänä. Onnitelkaamme syntymäpäiväsankaria! Meistä jokainen voi ja saa olla osallisena näissä syntymäpäiväjuhlissa. Apostolien teoissa ilmaistaan, että: he olivat kaikki yhdessä koolla. Saatiin kuulla ilosanomaa kukin omalla kielellään. Kuulijoita oli kaikesta silloisesta tunnetusta maailmasta. Hämmästys oli suurta. Saatiin kuulla Jumalan ihmeellisistä teoista jokaisen omalla kielellä. Olihan siinä kummasteltavaa.

Kristityn tehtävänä on olla valona ja oppaana ajassamme. Valona eksyneelle ja oppaana kyselevälle. Ajatella, millaisen tehtävän olemmekaan saaneet! Saamme kukin tahollamme olla opastamassa tietä kohti iankaikkista elämää. 
Päivän kirkkorukouksessa pyydämme: "Anna seurakunnallesi Henkesi voimaa julistaa ihmeellisiä tekojasi."

Siunattua Helluntaita ja kirkon syntymäpäivää Sinulle ja rakkaillesi!
Siunaten Reino

Kuudes Sunnuntai Pääsiäisestä
Pyhän Hengen odotus

Päivän psalmista rukoilee kanssamme: "Herra, kuule, kun huudan Sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni". (Ps 27:7) 
Sunnuntain evenkeliumi Joh. 17:18-23 on Jeesuksen rukousta, että kaikki olisimme yhtä. Olisimme yhtä Hänen rakkaudessaan ja hyvyydessään. Mikä luottamustehtävä meille vajavaisille ihmisille onkaan annettu Hänen taholtaan. 

Päivän rukouksessa pyydämme: "Voiman ja lohdutuksen Jumala. Sinä olet heikoissa väkevä. Tyhjennä meidät omasta voimastamme ja täytä meidät hengelläsi. Toteuta tahtosi elämässämme, anna valtakuntasi tavoittaa kaikki kansat. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä". Tähän rukoukseen saamme yhtyä ja pyytää rauhaa koko maailmaan ja huutaa eri ristiriitojen ja konfliktien keskellä: Herra armahda! Sekä toivoa sovintoa kansojen kesken.

Siunausta Sinulle ja rakkaillesi, kevään valoa elämääsi!

Helatorstai
Korotettu Herra

Terve, juhla Kristuksen! huudahtaa virsirunoilija virressä 106. Siihen voimme ja saamme mekin yhdessä kaikkien kristittyjen kanssa yhtyä. Vanhastaan sanottiin tämän päivän olevan niin merkittävä, ettei edes maan ruoho kasva. Roomalaiskirjeessä meille vakuutetaan, että Ylösnoussut Kristus lohduttaa ja rohkaisee omiansa maailman myllerrysten keskellä. 

Häneltä saamme lopulta kaiken, mitä tarvitsemme. Hän tukee ja lohduttaa omiansa. "Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala -  mutta Hän julistaa vanhurskaaksi." Kristityille Hän antoi tehtävän. Saamme aina ja kaikkialla julistaa Hänen voimaansa, armoaan ja rakkauttaan. Opetuslapseus koskee kaikkia Hänen omiaan. Jatketaan sitä työtä rukoillen ja palvellen.

Iloa ja Siunausta elämääsi ja rakkaillesi!
Siunaten Reino

Viides Sunnuntai Pääsiäisestä
Sydämen puhetta Jumalan kanssa

Tämä pyhäpäivä on myös Rukoussunnuntai. Jaakobin kirjeessä meille kerrotaan vanhurskaan rukouksen olevan voimallinen. Meitä kehotetaan rukoilemaan toistemme puolesta, sekä tunnustamaan syntimme toisillemme. Toisin sanoen meitä armahdettuja syntisiä kutsutaan hoitamaan toinen toistamme. Kärsivääkin kehotetaan rukoilemaan. Häntä taas, jolla kaikki on hyvin, kehotetaan laulamaan kiitosvirsiä. 

Päivän evenkeliumin mukaan meitä kehotetaan pyytämään niin me saamme pyytämämme, etsimään niin me löydämme, kolkuttamaan niin meille avataan. Näin Jeesus meille sunnuntain evankeliumissa sanoo. Miten usein ajattelemmekaan, että rukouksemme on turha tai voimaton. Saamme armahdettuina syntisinäkin huomata sen, että heikkokin rukous tulee kuulluksi ja Vapahtajan huolenpito näkyväksi. Eihän Isä voi hyljätä heikointakaan lastaan. Virrentekijäkin pyytää: "Jeesus, kuule rukoukset köyhän kurjan syntisen".

Siunausta Sinulle ja läheisillesi
Reino

Taivaan kansalaisena maailmassa

Päivän psalmissa saamme yhdessä laulaa: "Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja, Hänen oikea kätensä, Hänen pyhä voimansa on tuonut voiton." Ps 98:1.
Päivän tekstit ovat rohkaisevia. Meitä kristittyjä kehotetaan keskinäiseen rakkauteen ja toistemme palvelemiseen. Tätä tähdentää erityisesti päivän evankeliumi Joh 15:10-17. Teksti nostaa esille ilon Kristuksessa. Saamme olla vajavaisia kristittyjä. Armo hoitaa ja lohduttaa. Hän itse kutsuu meitä ystävikseen. Päivän evankeliumi toteaa, että Hän itse kutsuu meitä lähtemään liikkeelle ja palveleva rakkaus on tuottava Hänelle kelvollisia hedelmiä. Saamme vajavaisina armahdettuina kristittyinä olla ja toimia Hänen ystävinään. Hän antaa meille yhä uudestaan käskyn: "Rakastakaa toisianne." Kutsukaamme ihmisiä iloon ja ylistykseen, kutsukaamme lähimmäisiämme sanoin ja sävelin julistamaan Hänen hyvää sanomaansa. Iloitkaamme Vapahtajamme rakkaudesta ja Hänen lunastustyöstään. Pääsiäisen ilo olkoon tukemassa ja rohkaisemassa meitä jokaista.

Kevään valoa ja iloa Sinulle ja rakkaillesi!
Siunaten Reino Tanjunen

Herran kansan koti-ikävä

"Riemuitkaa, maan asukkaat! Laulakaa Hänen nimensä kunniaa". Ps 66:1,2
Päivän evankeliumissa meille kerrotaan, kuinka Jeesus puhuttelee opetuslapsiaan ja rohkaisee heitä heidän toimissaan. Meille tämän ajan kristityille kuuluu tämä sama viesti. Älköön siis sydämemme olko levoton. Meitä kehotetaan uskomaan Isään ja Hänen Poikaansa. Isän kodissa on monta huonetta. Siellä on tilaa meille jokaiselle. Saamme olla opastamassa jokaista kyselevää kohti rakastavan Taivaallisen Isän kotia. Maallinen elämämme on vain väliaikaista. Taivaassa meitä odotetaan.
Syntisyytemme on upotettu armon mereen. Isän koti odottaa Vapahtajamme sovitustyön ja armahduksen tähden. Epäileville Tuomaillekin Kristus on tie kotiin. Päivän kirkkorukouksessa pyydetään: "Anna meidän löytää Pojassasi todellinen elämän lähde. Iloitsemme uudistavasta työstäsi." 

Siunausta Sinulle ja rakkaillesi!
Siunaten Reino Tanjunen

2.  sunnuntai pääsiäisestä

Hyvän Paimenen sunnuntai

Tuttuakin tutumpi psalmi 23 lohduttaa Herran omia ja Häntä epäileviäkin aina yhtä turvallisesti ja kohti käyvästi. Eikö tunnukin lupaavalta, kun Hän on juuri Sinun Paimenesi. Hän rakastaa juuri Sinua vaikka epäilisit ja horjuisit uskossasi. Hän ohjaa oikealle tielle, jos olet kulkemassa toisaalle. Hän lohduttaa Sinua vaikeuksiesikin keskellä. Hän antaa kaiken tarvitsemasi, vaikka itse epäilisit. Hänen hyvyytensä ja rakkautensa ympäröi Hänen omiansa heidän elämänsä loppuun asti.

Hyvän Paimenen läsnäoloa Sinulle ja rakkaillesi jokaiseen päivääsi!
Siunaten Reino 

1. sunnuntai pääsiäisestä

Ylösnousseen todistajia

Avaapa Raamattusi ja lue psalmi 116:1-9. Miten turvallinen viesti ja rohkaisu sieltä avautuukaan meille jokaiselle. Vapahtaja kuulee meitä. Herra vastaa huutoihimme. Me saamme olla Hänen omiaan vaikka elämä tuntuisikin synkältä. Saamme olla hauraita ja epäileviä. Hän rohkaisee ja kuivaa jopa kyyneleemmekin. Mikä ilo, saamme "vaeltaa Herran edessä elävien maassa".

Pääsiäisen riemu lohduttakoon vielä Sinua ja rakkaitasi

Siunaten Reino

Nyt on pääsiäisaamun alkama viikko. Ihmettelen, hämmästelen ja kyselen niin kuin opetuslapset tyhjän haudan äärellä. Tunnen rajoituksen kuoleman edessä. Ei näin käynyt minun rakkaitteni haudan äärellä. Asiat alkoivat valjeta heillekin vähitellen, ilmestysten, ihmeiden avaaman uskon ja toivon ymmärryksen kautta. Niin kauan kun ihmisiä on ollut ei ole missään heillä koskaan ollut muuta järkevää selitystä ja vastausta kuin Jumala ja nimiä,  piirteitä hänelle on kehitelty ja ajateltu.  Sen verran me ymmärrämme. Mutta nyt opetusapset ja Jeesuksen seuraajat saivat kokea, että se mistä Jeesus oli opettanut ja mitä he eivät olleet käsittäneet oli todellisuutta ihmisten keskellä tässä maailmassa. Sen he omilla silmillään saivat nähdä ja kokea. Siitä he saivat rohkeuden ja taidon todistaa tässä maailmassa.
Itse olen moneen kertaan toistanut suruissani, kiitollisena itselleni ja hautajaisissa sureville Jeesuksen sanat opetuslapsilleen: ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaaan ja minuun. Minun isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille sijaa, mutta minä tulen takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen”. Jeesus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, haudassa oleville elämän antoi!
Tästä saamme kaikki iloita ja kiittää ja siihen panna uskomme ja toivomme.

Terveisin Esa 

Palmusunnuntaina

Olemme piinaviikon alussa, se alkaa riemullisella ratsastuksella Jerusalemiin. Kansa riemuitsee, laulaa tuttua “ hoosiannaa” ja levittelee tielle palmun oksia ja vaattteitaan. Ymmärtämättä, että tuskin taival on alkamassa ja kunnian kuninkaan alennusten askeleet on edessä. On kuljettavana sovituksen, kärsimisen, kuoleman ja tuskat tiet.
Minäkin haen joka keväänä, palmusunnuntaina pajun oksia valkoisine nuppuineen, mutta ymmärrän jo vähän paremmin kuin opetuslapset ja iloitseva väkijoukko, alkavan viikon merkityksen ja opettelen kiittämään sen sanomasta.
Martin Buber, viisas saksalainen teologi opetti aikanaan: ” Mitä kovempi koulu, sitä parempi oppi.”  Mutta se on ollut usein hyvyyden ja rakkauden, anteeksisaamisten kokemusten takana, ymmärrys usein ollut ja joskus hyvinkin lujan takana, niin lujassa se itse selviytymisen, oman ajattelun ja rajoittuneisuuden oivallus on istunut. Niin hitaasti jauhavat joskus Jumalan myllyt ja ajatus kirkastuu pätkittäin kuin paikallisjuna pysähtelyjen jälkeen.

“ Jos itsekkyyden valtaan jäämme, elämä siihen katoaa. Siis ristin tielle lähtekäämme, seuraten kutsun antajaa, nyt ratsastaen, taistellen uskossa uuden luomisen.”

Lämpimin terveisin, siunausrikkaita päiviä ja uskon rakkautta meille pyytäen.
Esa Lipasti

Marian ilmestyspäivänä

Tämän viikon Sana, jonka jättäisin mietitittäväksesi on Marian ilmestyspäivän koskettava, kaunis sana, toivon, rohkaisun, odotuksen ja lupauksen sana.

Kouluajoista alkaen vielä laulettiin ja lausuttiin kuorossa ja yksin: “Maria, Herran piikanen, kyrie eleison, Maria joukossa vaimojen, käy halki ruusu pensaiden, yli vainioiden ja kukkasten, hän maassa kulkiessaan saa kaikki kukat puhkeamaan.”
Se oli hyvää aikaa sodasta huolimatta. Sitten myöhemmin tuli Ave Mariat eri sävelmineen. Niitä riemurinnoin laulan vieläkin. Saakoon ne vieläkin meidät laulamaan ja ylistämään, pyytämään ja rohkaisemaan meitä niin, että mekin saisimme kukat kukkimaan ja ruusut aukenemaan umpuistaan ja tuomaan taipaleillemme rakkautta, toivoa ja iloa. Sitä meidän Herramme odottaa meiltäkin, vaikka matkallamme on risuja, suruja ja vaivojakin aivan niin kuin Mariankin taipaleella.

Siunausta ja kiitosta paastonajan iloon ja murheeseen toivotan sinulle ystäväni!
Terveisin Esa Lipasti

Ystävä kallis,
tämän viikon aiheena on laetare, iloitkaa, se on levähdyspaikka, virvoittava keidas paastonajassa. Jeesus opettaa meille elämän leivästä ja sen tarpeellisuudesta. 
Leipä on ruoan ja eloonjäämisen, uskossa elämisen, taivastiellä kulkemisen ja selviytymisen symboli. Nälkäisiä ja puutteellisia aikoja on usein eletty niin ruoan, kuin hengellisen ravinnon puutteen aikoina. 

“ Mä kuulun ikäluokkaan,
 mi nälkää nähnyt on.
 En ollut silloin kranttu,
 Kun kelpas nauris ja lanttu.”  Veikko Lavi.

Ja elämän leipä, Jeesus ja Jumala on ollut joskus pilven takana ja armon kokeminen usvan peitossa.
“ Kuulkaa kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen!
Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,
ostakaa viljaa ilmaiseksi, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!
Miksi te punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää,
vaihdatte työstä saamanne palkan siihen mikä ei tee teitä kylläiseksi.
Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, Kuulkaa, niin saatte elää! “
(Jes. 55:1-3)

Esa Lipasti

Tämän viikon sanoma meille on "oculi", silmä.
Psalmista kehoittaa psalmissa 25, katsomaan ja kuulemaan Herraa: " Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta "

Katsokaa, kuunnelkaa, mitä Jumala sanoo ja sitä mitä Jeesus sanoo ja tekee, siinä on totuus. Tästä Jeesus joutuu jokaisen evankeliumin mukaan kiistelemään ympärilleen kokoontuneiden ihmisten kanssa. Heidän silmänsä katselivat itseensä, heillä oli omat ajatuksensa ja ymmärryksensä ympärillä, niin kuin vain rajallinen ja omavarainen ihminen tuntee ja näkee.
He näkivät vain omat ajatuksensa, edellytyksnsä ja maailmansa. He ajautuivat kiistaan, riitaan ja kiukkuun ja tarttuivat kiukuissaan kiviin.
Näitä omia ajatuksia ja kiukkua löytyy usein minussakin, kun kaikki ei mene
niin kuin olen suunnitellut. Silloin pitää pysähtyä hetkeksi ja suunnata ajatuksia ja katsella avarammin, kysellä, että mitähän Jumala tästä sanoisi. Pitäisi ajatella, mitä Jeesus opetti terveistä, avarammin katsovista silmistä, kuulevista korvista ja viisaasta, ymmärtäväisestä sydämestä.
Suuret sydämet ovat kuin suuret valtameret, ne eivät jäädy koskaan!

Siunausta elämän mutkiin ja vaikeuksiin, niissä ymmärtäväinen sydän on paikallaan.
Terveisin joskus tuskiensa kanssa kipuroinut ystävä rinnallasi.
Esa Lipasti

Reminiscere
Meille on tälle viikolle annettu psalmin sana reminiscer, periksi antamaton, hellittämätön usko.
" Sinun puoleesi Herra minä käännyn, Jumalani sinun apuusi minä luotan."

Uskominen ja luottaminen on joskus avuttoman ja epäilevänkin rukousta.
Rukous on usein minulle oman avuttomuuteni, tuskani, hätäni ja paineiden päästämistä, hätäni ja avutttomuuteni saan antaa purkautua. Apua ja luottamusta pyydellen suuremmalta ja väkevämmältä.
Viikon evankeliumissa Jeesus ei pidä ketään vääränä, liian syvän vaipuneena, epäkelpona ja esittää fariseuksille vertauksen velallisista, joista suuren velan anteeksi saanut rakastaa enemmän Jumalaa, kuin pienen velan anteeksi saanut.
Jumala on rikkaampi ja hellempi anteeksiantaja, kuin mitä mitä me ahdistuneet ja pelokkaat synnintekijät aavistamme.
Me tarvitsemme sisimpäämme rohkeasti kurkistamista ja pelotta peiliin katsomista ja Jeesuksen eteen tulemista. Se vapauttaa, rohkaisee ja antaa uuden toivon ja uskon elämäämme.

Rakkain terveisin kanssavaeltajasi.
Esa Lipasti

Meille 1. paastonajan sunnuntaina on riemullinen sanoma voitosta tärkeä taistelussa pahaa vastaan. (Markus 1 :12-13) Teemana on :" Jeesus kiusausten voittaja."'

Olen saanut olla hurraamassa voitolle ja voittajalle, ai että se oli nannaa.
Mutta kyllä Jeesuksen voitto, itsensä ttiedostamisesta, Jumalan kiusaamisesta ja maallisten rikkauksien ja vallanhalun voittamisesta on ollut tärkeää ja välttämätöntä. Me kiusojen keskellä taistelevat ymmärrämme jotain siitä. Kiusat piirittävät meitäkin sisältä ja ulkoapäiin. Alitajuinen, tiedostamaton aivoissa lähettelee viettelyitä ja haluja monenlaisiin kiusauksiin ja maailma ja ihmiset ympärillä ärsyttävät ja yllyttävät meitä moneen pahaan. Me kamppailemme oman tunnon kanssa. Joskus onnistumme voittamaan, mutta usein eksymme ja erehdymme ja silloin on hyvä muistaa, mitä evankelista ilmoittaa, että pahan valta on voitettu ja sovitus on saavutettu..
Kipu ja häpeä on usein portti, josta totuus ja armahdus voi hiipiä sisälle elämämme, vaivoihin ja iloon. Yritetään kuunnella ja lukea kiusojen maailmassa Jumalan sanaa ja täyttää sillä mielemme, armahtavalla ja rakastavalla sanomalla.
Voimia kilvoitukseenne ja armon etsimiseen toivottaen.
Ystäväsi Esa Lipasti

Tämä viikko kutsuu sinua ja minua, hiljentymään, kuuntelemaan ja syventymään sovituksen ihmeellisyyteen.
"Meren lailla, 
äärtä vailla, 
Herran, hyvyys aukenee."
Teksti Markuksen evankeliumi 10:32-45, kertoo kuinka Jeesus ottaa opetuslapsensa ja sinut kouluunsa, pitkälle matkalle "kärsimisen, sovituksen ja ylösnousemuksen salaisuuteen”.
Läksy on vaikea meillekin, mutta pitkään kesti matka opetuslapsilllekin, ennen kuin 
asiat alkoivat kirkastua ja selvitä heillekin ja heistä tuli sen todistajia. Mielessä pyörivät 
vain omat asiat. Kuka saa istua kunniassa Jeesuksen vierellä. Toraa ja riitaa puhkesi 
seuraajien joukossa aivan inimilliseen tapaan kunnia paikalle. Jeesus joutui pitämän uuden luennon kärsimyksestä ja palvelun merkityksestä ja asemasta. Suurin on se, joka palvelee!   Markus 10: 32-45. Katsotaan ja kuunnellaan Kristusta ja katsellaan peiliin, siinä on uskon ja toivon,
perusta.
Päivän psalmissa  31. erehtyväinen Daavid rukoilee: 
" Ole minulle kallio, jonka suojaan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat".

Pannaan luottamuksella turva Jumalaan ja sovittavaan Kristukseen.
Lämpimin terveisin  Esa Lipasti

Kynttilänpäivänä 4.2.

Helmikuun alkuun kuuluu kynttilänpäivä. Kynttilä on valon kantaja.. .se on oikean tien osoittaja, näkökyvyn parantaja, silloin kun olen eksyssissä, hädässä tai harhojen vallassa. Kynttilöitä on vuosisatoja käytetty kotona,  koulussa, työpaikoilla, juhla paikoilla, kirkoissa, sanan ääresssä.
Niitä on vihitty, erotettu, pyhitetty koko kirkkovuodeksi juhlallisin menoin ja Jumalalta siunausta pyydellen.
Kynttilänpäivä on siirtymä joulun ihmeen ajasta pääsäissaikaan, Kristuksen opetusta, tekoja, kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemusta seuraamaan. Viikon teemana onkin: "Krstus, Jumalan kirkkauden säteily."
Kuunnelkaa Johanneksen sana mieleen tallentaen: "Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos me sanomme elävämme hänen yhteydessään, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesukseen. Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
"Suo Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme Kristus rauha tuo."

Kynttilöitä, valoa, Kristuksen läsnäoloa ja toivoa askeliisi pyydellen.
Esa Lipasti

Ansaitsematon armo

Pääsiäinen on kirkkovuoden keskus, samoin sen sanoma; Kristus on ylösnoussut, on uskomme ydinsanoma.  Pääsiäisen ajankohta vuodessa määräytyy: Kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Tänä vuonna pääsiäinen on 31.3.
Pääsiäistä edeltää paastonaika ja varsinaista paastonaikaa edeltää ns. esipaasto. Näin hiljalleen laskeudutaan paastonaikaan.  Ensi sunnuntai on 3. sunnuntai ennen paastonaikaa. Septuagesima sunnuntai eli 70 päivää siitä on pääsiäiseen.  Pyhäpäivän aiheena on : ansaitsematon armo.
Perusevankeliumina on Jeesuksen opetuspuhe viinitarhan työmiehistä. Matt.20: 1 - 16.  Kaikki työntekijät saivat saman palkan, oli sitten tehnyt työtä aamuvarhaisesta tai vain yhden tunnin. Ymmärrettävästi syntyi valitusta, kun palkan maksun aika tuli, kaikki saivat yhden denaarin. Isäntä halusi maksaa saman palkan kaikille ja teki napisijalle kysymyksen: Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä? Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi?"

Jeesuksen opetus meille on, että emme ansaitse pelastusta omilla ansioilla, ahkeruudella, mahdollisuuksilla, vaan Kristuksen sovitustyön perusteella. Meidän kutsumuksemme on sydämellä ja rakkaudella palvella Jumalaa ja tehdä hyvää lähimmäisille lähellä ja kaukana.

Rukouksena virsi 265
"Kirkas aamun koi, päivän uuden loi,
meitä ohjaa taivaan tietä kulkemaan.
Riennä syntinen, luokse Jeesuksen,
ota vastaan armo hänen armostaan.
Hän kärsi ristinkuoleman,
pois otti synnit maailman.
Siihen luottaa saa, siihen turvatkaa.
Ristintiellä Kristuksessa riemuitkaa." VK 165: 2

Mari Pakkanen

Jeesus herättää uskon

"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.  Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailma on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä." Hepr. 11: 1- 4.
Jeesuksen julkinen toiminta on alkanut. Opettamalla ihmisiä ja parantamalla sairaita ja tekemällä ihmetekoja, Jeesus ilmaisee jumalallisen kirkkautensa. Siitä seuraa, että ihmiset alkoivat uskoa häneen ja alkoivat seurata häntä ja hakivat häneltä apua.

Ensi sunnuntain evankeliumissa Mark. 1: 29 - 39, kerrotaan siitä, miten Jeesus paransi Simon Pietarin anopin kuumetaudista. Sana oli kiirinyt ja ihmiset joukoilla tulivat hänen luokseen kuulemaan opetusta ja etsimään apua. Jeesus paransi sairaita ja ajoi pahoja henkiä ulos.
Kaiken tämän keskellä Jeesuksella oli tarve vetäytyä yksinäisyyteen rukoilemaan. Rukouksella ja paastolla hän valmistautui 40 päivän ajan erämaassa tehtäväänsä, kutsumukseensa. Hän oli uskollinen kutsumukselleen aina ristin kuolemaan asti.

Hyvä ystävä!
Hiljenny rukoukseen vanhan virren sanoilla:
"Suo usko mulle  armostas, se kallis lahja taivaan, niin että varjeluksessas kestäisin kaiken vaivan.  Sinua anna rakastaa ja veljeäni armahtaa.
Näin eläissä ja kuollessa, suo apua, karkota viekas kiusaaja."  VK 296: 3.

Siunattua vuoden jatkoa!
Mari Pakkanen

"Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa." Joh 1:14.

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa on aiheena ensi sunnuntaina 14.1. ja tulevalla viikolla.  Pyhäpäivän ensimmäisen vuosikerran evankeliumi kertoo Jeesuksen julkisen toiminnan aloittamisesta, siitä, mitä tapahtui Kaanaan häissä. Joh. 2: 1 - 11.
Galilean Kaanaassa vietettiin häitä. Jeesus opetuslapsineen oli myös kutsuttu vieraaksi.  Lieneekö niin, että äiti Maria oli palvelutehtävissä, kun hän oli tietoinen siitä, että tarjoiltava viini loppui kesken.  Miksi loppui, eikö isäntäväki ollut osannut varautua?  Siitä ei kerrota!
Äiti, Maria meni kertomaan Jeesukselle tämän huolen.  Jeesus vastasi äidille tylyn oloisesti, ei vois vähempää kiinnostaa!  Mutta Maria tunsi poikansa ja sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanookin, se tehkää."
Niinpä Jeesus teki ensimmäisen tunnustekonsa, muutti veden viiniksi.  Mikä oli tämän tunnusteon merkitys?  Jeesus ilmaisi sillä kirkkautensa, jumaluutensa.  Kerrotaan, että opetuslapset uskoivat häneen ja varmasti myös osa häävieraista, jotka saivat tietää ihmeteosta. Äiti, Maria oli monesti saanut nähdä poikansa kirkkauden.
"Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa." Joh 1: 14.

Hyvä lukija!
Lue tuo sunnuntain evankeliumi ja mieti, mitä Sinä ajattelet siitä, mitä tapahtui Kaanaan häissä!  Näetkö elämässäsi Kristuksen kirkkauden ja miten elät sitä todeksi?

Siunattua vuoden jatkoa!
Mari Pakkanen

Loppiainen 6.1.  Jeesus, maailman valo

Jeesus puhui kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo.  Se, joka minua seuraa, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Joh. 8:12
Loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia, vanhempi kuin joulu.  Loppiaisen perinteinen nimi on epifania, Herran ilmestyminen.  Läntisessä kristikunnassa keskiajalla Loppiaisen aiheeksi tuli kertomus Jeesusta tervehtimään tulleista itämaan tietäjistä, joiden ajateltiin olleen kuninkaita. 
Tästä kertoo pyhäpäivän evankeliumi Matt. 2: 1 - 12.
"Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli ja se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa."
Tämä teko osoittaa sen, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa täten meitä kirkon lähetystehtävästä. Niinpä lähetystyö on esillä Loppiaisen jumalanpalveluselämässä.

Meidän virsikirjassamme on Elis Lönnrotin hieno loppiaisvirsi.
"Taivaan kirkas tähti kerran tietäjiä itämaan johdatteli luokse Herran loistavalla valollaan häntä kunnioittamaan, kiittämään, rukoilemaan.
Käskit, että sana pyhä viedään kaikkeen maailmaan. Auta, Jeesus, meitä yhä käskyäsi muistamaan.  Anna työhön siunaus, Hengen voima, uudistus. " VK 46: 1, 4.
Hyvä ystävä, lueppa päivän evankeliumi ja tutustu tähän loppiaisvirteen!

Siunattua vuoden jatkoa!
Mari Pakkanen

"Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti." Hepr 13:8

Tämän pyhäpäivän tekstit jumalanpalveluselämässä puhuvat Jeesuksen nimen merkityksestä.  Muuta nimeä, joka meidät pelastaa, ei meille ole annettu. Jeesus-nimi merkitsee "Herra on apu, Herra pelastaa."  Siihen nimeen, tämän kaiken epävakaisuudenkin keskellä tulevana vuonna 2024 saamme luottaa.
Näin vuoden vaihteessa olemme rajalla, katsomme mennyttä vuotta 2023, millainen se oli henkilökohtaisessa elämässä, perheen, suvun keskellä, maassamme ja maailmanlaajuisesti?
Koko vuosi oli jatkuvaa sotaa Ukrainassa, silmitöntä tuhoamista. Lokakuun 7. päivä uutiset kertoivat, että Lähi-Idässä jälleen täysi sotatila, Hamas hyökännyt Israeliin, Gazassa vallitsee nyt täydellinen hätätilanne, puutetta kaikesta.  Mikä kaiken tämän tuhoamisen tarkoitus. Eri puolilla maailmaa on ollut maajäristyksiä, tulvia, jotka aiheuttavat inhimillistä kärsimystä asukkaille.  Hämmennys valtaa usein mielemme, niin nopeaa on muutos maailmamme!
Tuleva vuosi 2024 on edessämme. Tammikuussa on presidentin vaalit meillä ja vuoden loppupuolella Yhdysvalloissa. Toivotaan, että maailman vallanpitäjät alkaisivat neuvotella rauhasta! Sitä rukoilemme!
Mitä pieni ihminen ajattelee kaiken keskellä?
Me olemme rajalla.  Tätä rajallista elämää meillä vanhoilla on paljon enemmän takana kuin edessä.  Henkisen ja hengellisen aikuisuuden mitta voi olla se, että ihminen ymmärtää jotakin siitä, mitä merkitsee se, että oma kello ja Jumalan kello käyvät samassa tahdissa.  Se on sitä, että olemme sopusoinnussa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kanssa.
"Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti." Hepr. 13: 8.

Jumalan Siunausta Sinulle vuonna 2024!
Mari Pakkanen

"Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa. Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa."

Tänä vuonna neljäs adventtisunnuntai on myös jouluaatto. 4. adventtisunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Vapahtajan äidin odotus ja kansan joulun odotus kuuluvat yhteen. Jouluaattona julistetaan, että lupaukset täyttyvät.  "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon." Jes 9: 1.
Jouluaamuna meille julistetaan: "Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.  Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."
Joulun ilosanoma on ilosanoma meille aina vain keskeneräisille, syntisille ihmisille.  Jos maailmassa ei olisi ollut pahaa ja syntiä, ei tarvittaisi Vapahtajaakaan. Siksi joulun sanoma on suuri ilosanoma meille.  Meidän tulisi olla nöyriä ja lähimmäisiä rakastavia. Joulu on hyväntahdon juhla, siksi kannattaa tehdä hyvää ja huomioida lähimmäisiä lähellä ja kaukana. Olla lähipiirissä rauhantekijä.

Rukoilemme:
Sinä Vapahtajamme, Isän kirkkauden säteily, uudista meidät sinun pyhän kuvasi mukaan.
Sinä suuri Rauhan Ruhtinas, lahjoita meille rauhasi ja varjele meidät valtakunnassasi niin että me alati kiittäisimme ja ylistäisimme sinua. Amen.

Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa Sinulle!
Mari Pakkanen

"Nyt loistaa kolmas kynttilä, niin kirkas, kutsuva.  Oi, kohta meille kuningas jo syntyy tallissa." VK 13: 3

3. adventtisunnuntaina monissa kirkoissa lauletaan Kauneimpia joululauluja ja kerätään kolehti Suomen Lähetysseuralle, lähetystyöhön, evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Näitä tilaisuuksia on pidetty 50 vuotta ja ne ovat edelleen hyvin suosittuja ja tärkeitä. Näin on hyvä!
Pyhäpäivän raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hän oli Jeesuksen edelläkävijä, tienraivaaja.  Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä.  Vapahtaja oli pian tuleva.
"Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme. Jes. 40:3
Adventtiajan suuri tehtävä ja merkitys on, että me valmistaudumme ja raivaamme sydämessämme tilaa Joulun Herralle ja Vapahtajalle. Tästä lauletaan virressä 2, sen viidennessä säkeistössä:
"Käy. Herra Jeesus luokseni,
tee sydämeeni majasi.
Se täytä, Jeesus, armolla
ja asu aina minussa.
Taivaaseen minut johdata,
luonasi anna riemuita.
Jo kohta Herra saapuukin.
Niin ,aamen, Jeesus rakkahin."

Rukoilemme!
Rakas Jumala, kiitos Johannes Kastajasta.
Kiitos, että hän oli nöyrä ja uskollinen siinä tehtävässä ja kutsumuksessa, jonka sinä olit hänelle antanut. Auta meitäkin olemaan nöyriä ja uskollisia omassa kutsumuksessamme. Amen.

Siunausta joulun alusviikolle!
Mari Pakkanen

"Nyt syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee. Suo Isä tänne Jeesuksen, se hetki lähenee." VK 13:2

Kuninkaasi tulee nöyränä on 1. adventin sanoma.  2. adventin aihe on: Kuninkaasi tulee kunniassa.  Se merkitsee, että kaiken hädän, pelon ja syyllisyyden keskellä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Kristuksen tuleminen kunniassaan tapahtuu aikojen lopulla. Adventin aika on ns. pikkupaaston aikaa, erotuksena pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta.  Jumalanpalveluselämässä se näkyy siten, että kunnia ja kiitosvirsi ja halleluja jäävät pois ja liturgisena värinä on violetti.  Tämä aika on odotuksen ja valmistautumisen aikaa. Vanha kansa aloitti jouluvalmistelut Annan päivänä 9.12. 
Odottaminen edellyttää kärsivällisyyttä. "Älkää heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut" Hepr 10:35
"Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista." Luuk. 12:40.

Siunattua adventin aikaa Sinulle!
Mari Pakkanen

Ensimmäisenä adventtina jumalanpalveluksissa luterilaisessa kirkossa lauletaan saksalaisen Georg Joseph Voglerin noin vuonna 1795 säveltämä Hoosianna-hymni.  Milloin olen tämän ensimmäisen kerran kuulut?  Muistuu mieleeni, että kansakoulun jo alaluokkien aamuhartaudessa sitä laulettiin.  Virsikirjaamme se tuli 1986. Meillä hoosianna on oikeastaan rukous (oi auta pelasta).  Se lauletaan jokaisessa ehtoollismessussa Pyhä-ylistyksen lopussa. Siinä tuo hoosianna-hymni ilmaisee seurakunnan uskon, että ylösnoussut Kristus tulee ehtoollisen sakramentissa keskellemme. Näin seurakunta ylistää häntä pelastuksen lahjasta läpi kirkkovuoden.
Adventus Domini merkitsee Herran tuleminen. Kristuksen syntymää edelsi odotuksen aika. Samoin joulua edeltää odotuksen aika, jolloin seurakunta uudelleen omistaa itselleen nämä lupaukset ja valmistautuu joulun sanoman vastanottamiseen.

"Avaja porttis, ovesi, valmista hälle itsesi. Sun lamppus olkoon palava ja valvo, Herraa odota.  Hän saapuu riemusaatossaan ja sinut kruunaa armollaan. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen." VK 2: 4.

Siunattua adventin aikaa sinulle!
Mari Pakkanen

Sana sinulle ja jokaiselle ! Eräs Taivaallisen Isän antama oppitunti joka minulle annettiin.
Arjen kohtaamisia on niin hyviä, kuin vähemmän hyviäkin. Niistä hyvistä kohtaamisista on lupa ammentaa ja jakaa muillekin niin aineellista, kuin henkistäkin purtavaa. Kellon rientäessä jo iltapäivän tunneille olin pihassani autotallin edessä tekemässä omia askareitani, kun kuulin poikajoukon lähestyvän tietä pitkin kotini kohdalle. Kaksi koulupoikaa ajoivat pyörällä ohitse ja kolmas alakoululainen raahautui perässä taluttaen pyöräänsä. Saapuessaan näköetäisyydelle hän pysähtyi katsomaan anovasti ja kysyi :
" Osaatko sinä korjata pyörää?"
No pyysin, et tuleppa tänne niin katsotaan. Jäykät ketjut pudonneet huollon puutteessa. Korjailin ja huolsin pyörää samalla juteltiin kuulumisia. Kysyin missä hän asuu ja ketäköhän siellä kotona jo odottelee? Hän oli vähän aikaa sitten muuttanut lähialueelle ja kotona asuu äiti ja pikkuveli, sekä " puoli isä".
Mielessäni ymmärsin, et jotain on pienen pojan elämässä rikkoontunut ja yritetty parsia palasia uudelleen kokoon, kun isäkin vaihtui " puoli-isäksi". Trimmasin pyörän kuntoon ja poika kirmasi toisten perään. Parin tunnin kuluttua kuului taas poikaporukan äänet lähestyvän. Tällä kertaa kaikki kolme ajoivat ryhmässä ja yksi heistä katsoi pihaan ja nosti korkealle käden huikaten " heippa"! Mielessäni siunasin näitä elämän alkuja, että saisivat elää turvallista elämää.
Tätä poikaa mietin, et kuinka monella niin vanhemmalla, kuin nuoremmalla on "menopelin ketjut" pudonneet ja sisimmässä huuto :
" Odottakaa !! Älkää jättääkö ! Odottaessaan sitä jotain, jota laupiaaksi Samarialaiseksi kutsutaan. Hän ei jättänyt vaan nosti ja korjasi ne vetorattaat millä pääsi eteenpäin. Eräs tutkimus tuotti loppulauselman, että suurin onnellisuuden tunne tulee toisen auttamisesta. Tästä voimme jokainen ottaa vinkkiä näin Joulua odotellessa. Siunattua vuoden loppua !

Joulu lähestyy ja sen sanoma kuljettaa meitä syntyvän lapsen äärelle. Lapsi jota koko maailma tarvitsi pelastuakseen kaikesta siitä, mitä ihmiskuntaa oli kohtaava. Jumalan valinta ei mene ihmisen mielen mukaisia teitä, vaan Hän valitsi heikon, jonka kautta voitti väkevät maailman voimat. 
Ihmiset tarvitsevat Kristuksen kohtaamista useasti löytääkseen tien pelastukseen. Evankeliumin alkutekstissä löydämme tavan, jossa joku oli löytänyt Kristuksen ja haki ystävänsä mukaansa, että hänkin löytäisi Kristuksen. Näin tapahtui, kun eräs Andreas haki veljensä Pietarin sanoen: " Me olemme löytäneet Messiaan ( Kristuksen)". 
Kun tutkailemme hengellistä foorumia etsimismielessä, miten löytäisin Kristuksen. Tutkisin Raamatun lehdeltä millaisessa ympäristössä hänet löydettiin. Ensinnäkin hän ei ollut pappiskoulutusta saanut. Hän oli rakentajan poikana kasvanut itsekin rakentajaksi. Hän oli olemukseltaan sellainen, jota ei uskonnollinen hierarkia olisi mitenkään havainnut Jumalan pojaksi.
Itse etsisin häntä luonteenpiirteitten, olemuksen ja kansan keskellä olevana henkilönä, joka puhuu Jumalan sanoja. Joskus mielikuvissani ajattelisin, ettei Hän koputa pääovella, vaan takaovella, ikäänkuin " keittiön" kautta ilmestyvänä. Pääoven vieraat kohdataan pitopöydän äärellä, mutta takaoven kulkijan kanssa jaetaan arjen eväitä, mitä sattuu olemaan saatavilla. Samalla tavoin. kun Jeesus ilmestyi lukittujen ovien takana oleville kysyen: "Onko teillä täällä mitään syötävää"? Luuk 24: 36-45. Tähän vieraaseen ei oltu varauduttu, kuten kutsuttujen kohdalla. Hän oli puutteenalaisten pöydässä ystävänä. Hän jakoi arjen vaikeiden olosuhteiden kanssa elävien ihmisten kanssa. Tällaisista tilanteista Hänet voidaan kohdata henkilökohtaisesti.

Ajan merkit ja mikä aika on?

"Ja fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Kun ilta tulee, sanotte te: 'Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa' ja aamulla: 'Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä'. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa."

Matteuksen evankeliumin luku 16:1,2,3.
Jeesus puhui usein ajasta ja kuinka sitä tulisi ymmärtää. Hän viittasi päivän aikaa vaellukseen. Joh 11:9 Jeesus ilmoitti päivän keston, joka on 12 hetkeä. Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon. Kun ajan ilmaisun kaksitoista hetkeä oli kulunut käyttää Raamattu ilmaisua " aika on täyttynyt".

Markuksen evankeliumi 1:15.
Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Tässä edeltä on nähtävissä, että Johannes Kastajan ajan täyttyessä alkoi Jeesuksen ajan julistustyö Jumalan valtakunnasta. Jeesus kehotti nyt tekemään parannuksen ja uskomaan evankeliumin sanoman. Juurikin sen mitä hän itse julisti. Mistä ihmisten tulisi sitten tehdä parannus? Ja mitä sana parannus merkitsee ?
Näkemykseni mukaan se kuvaa oman elämän muutoksen tuulia suhteessa siihen kuinka ollaan tuossa edeltävässä ajan jaksossa vaellettu. Tämä koskee niin asenteita, tekoja ja mielen aluetta. Johannes Kastaja antoi siihen jo ennalta selityksiä kun kysyivät mitä sitten meidän tulisi tehdä? Yleisellä tasolla se tarkoitti sitä, jolla oli elämän tarpeita yli oman tarpeen, niin jakakoon sitä sille joka eli puutteessa. Myöskin väärän elämän tavan omaavat lopettaisivat vääryydestä elämisen ja kääntyisivät pahasta hyvään. Tämän kääntymyksen seurauksena oli siunauksen lupaukset elämään. 

Sana Sinulle! 
Usein kirjoitelmat kohdistetaan jollekin toiselle enempi tuntemattomalle lukijalle. Myös lukija hahmottaa usein ikään kuin lukisi tekstiä sivustakatsojana jonkun ”olkapään ylitse” kurkkien. Voimme aivan hyvin otsakkeen tulkita sana sinulle ja minulle sekä heille. 
Elämme hyvinkin aikaa, jossa ennustaminen on lähes mahdotonta edes huomisen osalta. Koemme huomisen ja tulevan ajan itsessämme hämärän sävyttämänä. Tästä ilmiöstä raamattu puhuukin elatuksen murheena. Siitä varoitetaan, ettei meitä raskauta nämä lopun ajan elatuksen murheet. Näistä vaikeista ajoista neuvottiin asennoitumaan rohkaisemalla toinen toistamme sitä enemmän kun näemme ”tuon” päivän lähestyvän. Paavali kehottaa panemaan kaikki toivo Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen. Me tarvitsemme keskinäistä huolenpitoa rohkaisujen ja toistemme kuorman kantamisen muodossa ja näin tehden me täytämme Kristuksen lain sanan mukaan. Raamattu kehottaa meitä olemaan sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita näin pettäen itsemme.

Nyt kun näin kirjoitan on aivan terveellistä antaa esimerkkiä miten kuuleminen voidaan muuttaa sanan tekemiseksi. Ajelin eräänä juhannuspäivänä Keuruulta kohti Tamperetta. Tien vieressä bussipysäkillä oli auto rengas tyhjänä ja jokin sisimmässä sai minut pysähtymään kysymään mikä heidän ongelmansa oli. Tyttöporukka totesivat et meni se vararengaskin nyt sitten viimein. Kysyin mistä he ovat tulossa ja minne menossa? Hengellisiltä kesäjuhlilta kotiin, kuten suurin osa ohi menevästä liikennevirrastakin. Tytöt murheissaan, kun kaikki ajaa ohi, eikä kukaan pysähdy. Siinä muistin lähimaastoa, että muutaman kilometrin päässä oli rengasfirma. Ajoinkin sinne ja ovessa oli kännykkänumero johon soitin, vaikka juhannus olikin. Puhelimeen vastasi firman omistaja ja kerroin hänelle tilannekuvan. Hän ilmoitti olevansa kymmenen kilometrin päässä mökillään, mutta lupasi lähteä heti tyttöporukkaa auttamaan. Palasin bussipysäkille ja kerroin heille avun olevan jo tulossa. Reissaajat olivat huojentuneita tiedosta. Toivotin onnekasta loppumatkaa ja jatkoin kotiinpäin. Noin puolen tunnin ajon jälkeen sain sellaisen sisäisen Hengen kosketuksen taivaasta, että itkin siinä ajaessa kotiin päin. Kuinka moni onkaan tiepuoleen jäänyt kuin Jerikon tien varteen jätetty ryöväreiden käsittelyn jälkeen. Raamatun kertomuksessakin moni kulki ohi vaikka näki tilanteen. Tämä on sana sinulle, minulle ja heille. Taivas näkee miten me toimimme lähimmäisen hyväksi olkoonkin tiepuoleen jäänyt jossain muussakin asiassa kuin rengas asiassa. 
Olkoon tämä meille rohkaisuksi kaikkiin hyviin tekoihin ja se ei ole raskas kuorma.

Siunattua tulevaa aikaa kaikille!

22. sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle, jota kutsutaan myös nimellä reformaatio. Uskonpuhdistuksen alkuun liittyi oleellisesti Martti Luther.
Martti Luther oli munkki. Hän eli saksalaisessa luostarissa, teki ahkerasti työtä, rukoili, paastosi ja palveli Jumalaa parhaansa mukaan. Sisäisesti hän oli kuitenkin rauhaton ja levoton. Luther mietti alituisesti, kelpaako hän Jumalalle ja onko hän tehnyt tarpeeksi hyvää ansaitakseen pääsyn taivaaseen.
Ahdistuksessaan ja pelossaan Luther ryhtyi lukemaan Raamattua. Sieltä hän löysi ihmeellisen uutisen. Se, joka uskoo Jeesukseen, saa synnit anteeksi. Ihminen pelastuu vain Jumalan armosta, ei omien hyvien tekojen tähden. Rauha ja ilo seurasivat löytöä.
Pian Martti Luther joutui kuitenkin taistelemaan löytönsä puolesta. Tuohon aikaan kirkko opetti monesta asiasta eri tavalla kuin Raamattu. Pahinta oli Lutherin mielestä se, että kirkko myi aneita eli papereita, joita ostamalla ihmisen sanottiin saavan syntejä anteeksi. Niinpä vuonna 1517 Martti Luther naulasi 95 teesiä eli väitettä Wittenbergin kirkon oveen. Näin hän haastoi kirkon väittelyyn siitä, mikä on oikein, totta ja Raamatun mukaista.
Tästä alkoi tapahtumasarja, jota myöhemmin ryhdyttiin kutsumaan uskonpuhdistukseksi. Sen seurauksena syntyi Iuterilainen kirkko ensin Saksaan, sitten myös muualle ja aikanaan tänne Suomeenkin. Martti Lutherin ajatuksia ja opetuksia arvostetaan ja tutkitaan edelleen ympäri maailmaa. Ne eivät ole vanhentuneet, vaikka aikaa Lutherin vasaranheilutuksesta on kulunut jo yli viisisataa vuotta.
Martti Luther piti tärkeänä sitä, että kaikkien piti saada kuulla ja lukea Raamattua omalla äidinkielellään. Lisäksi kaikkien tuli saada oppia kristinuskon perusasioita jo aivan pienestä pitäen. Tätä varten Martti Luther laati katekismuksen, johon oli koottu tiiviissä ja helpossa muodossa kristinuskon tärkeimmät asiat.
Katekismuksesta voimme lukea mihin kolmeen uskonkohtaan Kristuksen seurakunta uskoo ja tunnustaa:
1: Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.
2: Minä uskon, että Jeesus Kristus, totinen Jumala, Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, ja myös totinen ihminen, syntynyt neitsyt Mariasta, on minun Herrani, joka on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut ja voittanut minut vapaaksi kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan; että minä olisin hänen omansa ja eläisin hänen valtakunnassaan hänen alamaisenaan ja palvelisin häntä iankaikkisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän on noussut kuolleista, elää ja hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.
3: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta. (Lutherin vähä- katekismus)

Kirkkovuodessa vietämme 21. sunnuntaita helluntaista, aiheena on Jeesuksen lähettiläät.
Päivän evankeliumiteksti on Luukkaan evankeliumista (Luuk. 10: 1-12)
Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.
    Hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.
    Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’ Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen.
    Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’ Mutta jos teitä johonkin kaupunkiin tultuanne ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja julistakaa: ’Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut - pitäkää hyvänänne! Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!’ Minä sanon teille: Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki.”
Apostoli Luukas kertoo tässä evankeliumitekstissä vaiheesta, missä Jeesus oli matkalla kohti Jerusalemia opetuslastensa kanssa. Hän valitsi ja lähetti 72 opetuslasta edellään valmistamaan Hänen saapumistaan. Jeesuksen lähettiläät menivät kaksittain, yksin ei tarvinnut kenenkään lähteä. Voimme uskoa, että Jeesus Pyhän Henkensä kautta heidän mukanaan.  Jeesuksen sanasaattajien on tarpeen muistaa silloin ja tänäänkin Herransa ohjeet Johanneksen evankeliumin luvussa 15: 5 "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.”
Jeesus muistutti lähetettyjä siitä, että oli tullut elonkorjuun aika, koska satoa on paljon. Sadolla Jeesus tarkoitti ihmissieluja, juutalaista kansaa, josta mahdollisimman monen tulisi kuulla hyvä sanoma Jeesuksen, Pelastajan, saapumisesta paikalle. Sato kuului Herralle eli Jumalalle ja häneltä tulisi pyytää lisää sanansaattajia, että mahdollisimman moni sielu saataisiin kääntymään Herran puoleen.
 Sanomaa Jeesuksesta tulisi viedä lempeästi ja rakkaudellisesti ihmisille. Tästä kertoo sananviejän vertaaminen lampaaseen. Varmaankaan kukaan ei koe lammasta kovin pelottavana eläimenä, susista meillä sen sijaan on toisenlainen mielikuva. Täällä Suomessakin saamme silloin tällöin lukea miten sudet käyvät lampaiden kimppuun, ja silloin on jälki karmeaa katsottavaa. Tässä maailmassa Jeesuksen opetuslapset ovat susien keskellä. Nämä sudet pyrkivät tuhoamaan ja raatelemaan hyvän sanoman ja sen tuojat. Keinoja susilla on monia: vähätteleminen, naurunalaiseksi tekeminen, halveksunta, vaino ja jopa tappaminen.
Hyvän sanoman viemisellä olisi kiire, ja liikkeelle olisi lähdettävä välittömästi, eikä olisi tarpeen lähteä keräämään varusteita matkalle. Ei tarvittaisi rahaa, laukkua eikä varakenkiä. Herra pitäisi sanansaattajiensa tarpeista huolen.
Jeesus julisti sanomaansa vain noin kolme vuotta täällä maan päällä ja sinä aikana tuli kertoa evankeliumin ilosanoma mahdollisimman monelle. Ei ollut syytä käyttää aikaa juttelemiseen matkalla, tai majoituspaikkojen vertailuun, ensimmäinen majapaikka mihin toivotettiin tervetulleeksi, saisi kelvata. Ilosanoman viejä saisi myös hyvillä mielin nauttia majapaikan vieraanvaraisuudesta, eikä hänen tarvitsisi pohtia tulisiko hänen korvata isäntäväen vieraanvaraisuus jotenkin. Olihan Jumalan sanoman viejä ansainnut elatuksensa. Eikä isäntäväki suinkaan jäänyt ilman palkkaa, kun heille luvattiin peräti rauha palkkioksi, siinä olisi kelpo palkkio tänäkin rauhattomana aikana.
Jotta todella voitaisiin tietää, että ilosanoman tuojat olisivat Jumalan asialla, annettiin heille Jumalallinen valta parantaa sairaat. Kaikille kohdatuille tulisi kertoa, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.
Jeesus muistuttaa myös siitä mahdollisuudesta, että sanoma Jumalan valtakunnasta torjutaan. Torjujien kohtalo on Jeesuksen sanojen mukaan tuomiopäivänä helpompi kuin Sodoman kaupungilla. Vanhassa testamentissa luemme, miten Jumala tuhosi hetkessä tuon kaupungin antamalla sinne sataa tulta ja tulikiveä. Tuomio oli seurausta kansan ylpeydestä ja välinpitämättömyydestä ja siitä seuranneesta synnin harjoittamisesta. Sodoman asukkaat kärsivät vain lyhyen kauhistavan hetken, mutta se, jolle ei tarjottu Jumalan valtakunta kelpaa joutuu kärsimään iankaikkisesta erosta Jumalasta ja sitä kohtaloa ei soisi kenellekään.
Evankeliumitekstissä kerrottiin, miten Jeesus lähetti itse valitsemansa opetuslapset kiireesti julistamaan: Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Olihan Jeesus jo lähellä ja tulisi kohta paikalle, jolloin Jumalan valtakunta ei olisi vain lähellä vaan läsnä. Hyvällä sanomalla oli kova kiire; sen julistajien ei ollut syytä tuhlata aikaa matkatavaroiden keräämiseen ja kuljettamiseen tai keskustelemiseen matkalla tai parhaan majoituspaikan etsimiseen. Sen sijaan tulisi kiireesti mahdollisimman monelle julistaa, että Jumalan valtakunta on tulossa Jeesuksessa lähelle ja pyytää Jumalalta tähän työhön jopa lisää vakeä.
Tänään Jumalan valtakunta ei ole tullut ainoastaan lähelle, vaan on jo täällä. Jumalan valtakunta elää sisäisesti jokaisessa, joka turvaa Jeesuksen. Kasteessa meidät on liitetty Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja häneen saa tänäänkin jokainen turvata uskolla. Kun uskossa otamme vastaan Kristuksen Vapahtajanamme, Jumala ei lue meille syntejämme, vaan antaa ne meille Kristuksen tähden anteeksi. Hän pukee meidät Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen.
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kantta. Room. 5:1. Meistä jokainen saa olla Jeesuksen sanansaattaja ja kertoa ilosanomaa.

Jaakko Antola

Päivän evankeliumiteksti on evankeliumista Johanneksen mukaan (Joh.9: 24-38)
Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on - ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies - ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
    Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.
Tämän päivän aiheena on usko ja epäusko. Päivän evankeliumitekstiä ennen oli tapahtunut seuraavaa: Jeesus oli parantanut sokeana syntyneen miehen sapattina ja käskenyt hänen ottaa vuodematon, jolla hän oli maannut, ja mennä kotiinsa. Tuolla matkalla hän oli törmännyt fariseuksiin, joiden mukaan vuodematon kantaminen sapattina, siis juutalaisten pyhäpäivänä oli rikos. Tästä närkästyneet fariseukset kutsuiva parantuneen miehen kuultavaksi, oikeammin kuulusteluun, jossa he tivasivat mieheltä hänen kantaansa Jeesukseen, joka oli antanut miehelle käskyn kantaa vuodemattoaan.
Fariseukset halusivat kuulla miehen sanovan sanat, jotka he yrittivät laittaa hänen suuhunsa - että Jeesus on syntinen. Näkönsä saanut mies ei kuitenkaan halua sanoa parantajaansa syntiseksi, vaan pohtii mielessään kokemaansa ihmettä ja sitä, ettei kaiketi Jumalan Sanan mukaisesti kukaan syntinen voisi tehdä sellaista ihmetekoa mitä hänelle on tapahtunut, joten Jeesuksen tulisi tällä logiikalla olla Jumalan mies. Kaiken kukkuraksi hän ihmettelee sitä, miksi fariseukset tiedustelevat häneltä uudestaan asioita, jotka hän jo aiemmin heille kertonut – haluaisivatko he kenties uskoa Jeesukseen? Tuo kommentti sai fariseukset suuttumaan perinpohjin ja ajamaan miehen pois paikalta syyttäen häntä syntiseksi mieheksi ja Jeesuksen opetuslapseksi.
Kun Jeesus sitten kohtasi tuon näkönsä saaneen miehen, hän kysyi tältä, uskoiko mies hänen olevan Ihmisen Poika, eli toisin sanoen Messias, Jumalan poika ja mies totesi uskovansa Jeesukseen ja kunnioitti häntä kumartumalla maahan asti kunnioituksen osoitukseksi.
Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita - tänäänkin.
Jeesuksen sanat jakoivat hänen kuulijansa kolmeen osaan:
1) Jotkut ihmiset pitävät häntä profeettana. Tämä tarkoitti sitä, että uskottiin hänen olevan joku Vanhassa testamentissa luvattu saarnaaja ja Jumalan sanansaattaja, kuitenkin vain ihminen, ei Jumala.
2) Toiset epäilivät Jeesuksen jumaluutta. Näitä epäilijöitä olivat erityisesti lainopettajat ja fariseukset, jotka pitivät itseään muuta kansaa viisaampana. Heille ei sopinut ajatus, että joku köyhä rakennusmies Nasaretin kaupungista väitti olevansa Messias ja Jumalan poika. Olisihan heidän järkeilynsä mukaa Messiaan oltava rikas, mahtava ja sotaisa kuningas, joka ajaisi roomalaisen miehitysjoukon pois ja nostaisi Israelin ennenäkemättömään loistoon.
3) Kolmannet ymmärsivät Jeesusta kuunnellessaan ja hänen ihmetekonsa ja viisautensa nähdessään, että hän on Messias, Vapahtaja (Jumalan ihmisten pelastajaksi, eli syntien sovittajaksi lähettämä). Myös näkönsä saanut mies oli oivaltanut Jeesuksen tavattuaan, että tämä oli Messias.
Jeesuksen puhe (eli tänä päivänä Raamatun sana) jakaa tänäänkin ihmiset ainakin kolmeen osaan:
1) Jotkut ihmiset pitävät Jeesusta vain tavallista parempana, esikuvallisena ihmisenä.
2) Toiset eivät häneen usko.
3) Kolmannet ymmärtävät, että hän on Vanhassa Testamentissa luvattu Messias, jonka Jumala lähetti sovittamaan kaikkien ihmisten synnit (myös minun ja sinun).

Jeesus itse sanoo itsestään Johanneksen evankeliumin luvussa 14: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani”. (Joh.14:6)
Jokaisen täytyy tehdä valinta, haluaako Isän luo, eli iankaikkiseen elämään. Tuo elämä alkaa jo täällä ajassa ja jatkuu kerran taivaassa. Iankaikkinen elämä tuo rauhan sydämeen kaiken maallisen vaivan ja kärsimyksen keskelle ja antaa turvallisen luottamuksen sinä päivänä, kun tulee aika siirtyä ajasta iankaikkisuuteen Jumalan luo taivaaseen. Iankaikkisen elämän saa omakseen jokainen, joka turvautuu uskolla Jeesukseen.
Taivaasta kerrotaan meille ilmestyskirjan luvussa 21: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."
Simo Korpelan laulun sanoin:
1. Kuinka on sun sielus laita, Minne kuljet, matkamies? Lavea on tie tai kaita, Kumpi niistä sinun ties? Kumpi on? Sä vastaa, oi, Molemmat ei olla voi.
2. Kaita tie on vaivalloista, Siksi harvat löytää sen. Helpompaa on käydä toista Joukon kanssa nauraen. Kumpaan joukkoon kuulunet? Molempiin sä kuulu et.
3. Eri tiet ja eri määrä, Minne kulkijan vie tie. Kuoloon päättyvi tie väärä, Elämään vie kaita tie. Mieti tarkoin, matkamies, Minne päättyy sinun ties.
Rukoillaan
"Rakas Herra Jeesus, tiedän, että olen syntinen ja että tarvitsen anteeksiantoa Sinulta.
Uskon, että kuolit puolestani syntieni tähden.
Pyydän syntejäni anteeksi ja kutsun Sinut nyt sydämeeni ja elämääni.
Turvaudun Sinuun Vapahtajana ja haluan seurata Sinua Herranani. Aamen”.

Jaakko Antola

Päivän evankeliumiteksti on evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 12:28-34:
Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”
    Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”
Päivän aiheena on rakkauden kaksoiskäsky.
Tänään saamme vastauksen mielenkiintoiseen kysymykseen: mikä on tärkein  käskyistä ? Tässä kysymyksessä viitataan Jumalan kymmeneen käskyyn, jotka oli annettu Israelin kansalle vuosisatoja ennen Jeesuksen syntymää. Itse Jumala oli antanut kansalleen Israelille nuo käskyt ja ne oli kirjoitettu kivisiin laintauluihin. Tästä kaikesta voit lukea 2 Mooseksen kirjan luvusta 20.
Jeesus vastaa kysymykseen lainaamalla sanoja viidennen Mooseksen kirjan luvusta kuusi, jossa sanotaan: 5 Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.  Jeesus lisää siihen omat sanansa: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’
Raamatusta voimme lukea toisesta Jaakobin kirjeestä luvusta kuusi sanat, jotka kertovat meille mitä rakkaus on: rakkautta on se, että me elämme hänen käskyjensä mukaan. Tämän käskyn te olette kuulleet alusta alkaen, ja sen mukaisesti teidän tulee elää.
Rakkaudesta puhutaan paljon. Kuulemme sanan usein, mutta mitä mieltä sinä olet, onko kaikki rakkautta, mitä rakkaudeksi nykyaikana sanotaan? Onko kaikki kaunista, mitä rakkaudeksi nykyaikana sanotaan? Onko puhe rakkaudesta linjassa Jaakobin edellä luetusta opetuksesta rakkaudesta?
Ajassamme kenties rakastetaan paljon, mutta myös vihataan. Kun kuuntelemme uutisia ja myös, kun katsomme peiliin, havaitsemme kenties, että ihmiskunta ei ole vielä jalostunut. Vielä emme elä lopullista onnen ja rakkauden täyttämää täydellistä aikaa, emme vaikka kehitys on mennyt pitkälle monessa muussa asiassa. Ihminen on tehnyt huikeita tieteellisiä saavutuksia ja oppinut ymmärtämään monenlaisia asioita. Rakastamisessa olemme kuitenkin vielä oppilaita ja tämän asian oppiminen taitaa kestää koko elinikämme.
Meidän rakkautemme on perin vajavaista, mutta saamme turvautua häneen, joka rakastaa täydellisesti. Raamattu kertoo meille tästä rakkaudesta seuraavaa: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Jeesukseen Kristukseen (Joh. 3: 16).
Meidän ei tarvitse omin voimin pyrkiä saavuttamaan Jumalan rakkautta, Jumala rakastaa meitä sellaisina kuin olemme. Jeesus sovitti meidät ja me saamme ottaa tämän lahjan uskon lahjan vastaan. Se annetaan meille täysin ilmaiseksi, ilman omia ansioitamme.  Tällainen on Jumalan rakkaus meitä kohtaan.
Kaiken maallisen hälyn keskellä saamme kääntyä Jumalan puoleen. Saamme rukoilla häntä ja tutkia hänen sanaansa Raamattua. Lähimmäistä saamme rakastaa paitsi kunnioittamalla häntä yhtä arvokkaana ihmisenä kuin itse olemme, myös jakamalla omastamme hänelle, kun hänellä on puute.  
Muista Jeesuksen sanat: Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. (Joh. 6:37). Tule sinäkin Jeesuksen luokse koska hän haluaa sinut omakseen.

Jaakko Antola

Mikkelinpäivänä 
Mikkelinpäivää vietetään syyskuun 29. päivänä tai sitä seuraavana sunnuntaina. Tänä vuonna Mikkelinpäivä on 1.10. Päivää vietetään arkkienkeli Mikaelin kunniaksi, mutta sitä pidetään myös kaikkien enkelien sekä lasten päivänä.

Mikkelinpäivän evankeliumiteksti on evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 18: 1–10:
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat! Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen. Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen.
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän
enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

Päivän evankeliumitekstissä kerrotaan, miten opetuslapset tulivat Jeesuksen esittämään heidän mieltään askarruttavan kysymyksen: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa”? Ketäpä ei tämä kysymys kiinnostaisi. Me ihmiset haluamme niin herkästi kunniaa itsellemme. Tekemisemme ovat meille hyvin tärkeitä ja usein huomaan itsekin, että hengellisessä elämässä on suuri kiusaus siinä, että haluan olla hyvä ja saada ihmisten kehuja. Hengellisen työn motiivina ei kuitenkaan tulisi olla kiitosten kipeys, vaan Jumalan kunnia ja hänen tahtonsa tapahtuminen.

Jeesus vastaa opetuslastensa kysymykseen asettamalla pienen lapsen opetuslasten eteen ja kehottamalla heitä nöyrtymään hänen kaltaisekseen. ”joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin”. Millainen sitten on lapsen kaltainen ihminen? uskoisin, että pienen lapsen suhde vanhempiinsa voisi kertoa meille tästä jotain. Pieni lapsi on
voimiltaan vähäinen ja suorastaan avuton selviämään ilman vanhempiaan. Pieni lapsi uskoo ja luottaa vanhempiinsa täydellisesti. Kun lapselle tulee itku, hän juoksee vanhempansa syliin lohtua saamaan. Ei hän murehdi huomisen huolia vaan elää tässä päivässä. Taivasten valtakunnassa suurin on myös täysin Jumalasta riippuvainen, uskoo ja luottaa häneen täydellisesti, tulee juosten Jumalan luo saamaan lohtua murheeseensa eikä murehdi huomista vaan luottaa Jumalan huolenpitoon.

Jeesus tahtoo myös ymmärtääkseni sanoa opetuslapsilleen (ja myös meille), että taivaan
valtakunnassa kukaan ei uhraa ajatustakaan arvojärjestyksen pohtimiseen. Jeesus sanoo
Matteuksen evankeliumin luvussa 23: Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.
Taivaallisessa ajattelumallissa nöyrin on suurin, eikä nöyrä ihminen pohdi sitä kuka on häntä
alempana tai ylempänä, vaan sitä miten voisi palvella Herraansa ja lähimmäisiään. Apostoli Pietari muistuttaa meitä uskovalle sopivasta käytöksestä: (1. Piet. 5:5) Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.

Jeesus varoittaa äärimmäisen vakavasti niitä, jotka haluavat saattaa häneen uskovat, erityisesti pienet lapset, lankeemukseen, eli hänen käskyjensä vastaiseen toimintaan tai peräti luopumaan Jeesuksesta. Hän korostaa asian vakavuutta sanomalla: jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Oman kotikirkkoni, Kodisjoen kirkon, kiviaidan nojalla on vanhoja myllynkiviä muistoina menneistä ajoista, niistä, jolloin leipä oli jokapäiväistä perusruokaa ja jolloin tarvittiin myllynkiviä jauhon jauhamiseen. Kivet ovat niin painavia, ettei yksi mies kykene sellaista mitenkään nostamaan ja uintimatka sellainen kaulassa päätyisi välittömästi pohjaan ja sinne uimari myös jäisi.

Jeesus antaa ymmärtää tällä vakavalla esimerkillä, että me emme saa omalla toiminnallamme tai esimerkillämme johdattaa ketään jumalan lasta kiusaukseen tai lankeemukseen. Jos jonkun mielestä joku asia on syntiä, emme saa väheksyä hänen näkemystään, emmekä halveksua hänen omantuntonsa puhetta, emmekä pakottaa häntä toimimaan omaatuntoaan vastaan. Apostoli Paavali muistuttaa meitä (Room.14): 1 Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. 21 Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi.22 Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Jeesus antaa päivän tekstissä myös ohjeen siitä, miten kiusaukseen tulee suhtautua: ”hakkaa se
poikki ja heitä pois ja sanomalla repäise se irti ja heitä menemään”. Jeesus käyttää tässä
kuvainnollista kieltä. Jos tekisin kirjaimellisesti Jeesuksen ohjeiden mukaan, minulla ei olisi jäljellä yhtään ruumiinosaa. Jeesus haluaa uskoakseni antaa selvän viestin siitä, että ihminen joutuu tietoisesti kamppailemaan välttääkseen Jumalan tahdon vastaisia tekoja ja ajatuksia. Meissä kaikissa asuu uskonisämme Lutherin mukaan perisynti, joka saa ihmisen luonnostaan mieltymään pahaan. Tätä meissä asuvaa pahaa vastaan joudumme taistelemaan koko maanpäällisen elämämme ajan. Tässä taistelussa selviämme voittajana vain pyytämällä Jeesukselta apua ja voimaa pahan vastustamiseen ja anteeksiantamusta langettuamme.

Evankeliumitekstimme lopuksi Jeesus haluaa tuoda selvästi esiin, kuinka paljon hän rakastaa lapsia ja jokaista omaansa sanomalla: Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.” Jokainen ihminen on samanarvoinen Jumalan luomana. Kolmiyhteinen Jumala rakastaa jokaista ihmistä sanoin kuvaamattomalla rakkaudella. Jeesus haluaa olla Herrasi ja Vapahtajasi.
Sen hän tekee kutsumalla sinua luokseen. Hän kutsuu sinua uskossa turvautumaan häneen,
mutta hän ei tee sitä väkisin vaan antaa sinun valita haluatko olla yksi hänen vähäisistään. Usko, turvaa ja luota häneen, niin saat Jeesuksen antaman rauhan sydämeen elämäsi ajaksi. Se rauha kestää maanpäällisen elämän vaivoissa ja haasteissa ja kantaa aina taivaaseen asti kuoltuasi.
Tämän päivän tekstin perusteella voit siellä tavata jopa oman enkelisi.

Jaakko Antola

Tämän sunnuntain aiheena on: Jeesus antaa elämän. Tätä sunnuntaita on kutsuttu
evankeliumitekstien vuoksi pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Jeesus on voittanut ihmistä ja koko luomakuntaa uhkaavan kuoleman vallan. Siksi häneen uskovilla on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan.
Päivän teksti on Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 11: 21–45
Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Jeesus sanoi: ”Veljesi nousee kuolleista.” Martta vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”
Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. (Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.)

Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen
jalkoihinsa ja sanoi: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: ”Missä hänen hautansa on?” ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”

Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. ”Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”
Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”
Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
Päivän evankeliumiteksti alkaa tilanteesta, jossa Jeesus on saapunut ystäväperheensä luokse. Tuohon perheeseen kuuluivat sisarukset, Martta, Maria ja Lasarus. Jeesus oli kutsuttu paikalle, koska Lasarus oli sairastunut vakavasti ja ennen kuin Jeesus saapui paikalle, oli Lasarus kuollut ja hänet oli keritty hautaamaankin ja väkijoukko vietti sikäläistä muistotilaisuutta itkien ja murehtien Martan ja Marian kodissa Jeesuksen saapuessa paikalle.

Tavatessaan surevan Martan Jeesus saa häneltä vähän kuin moitteita siitä, että hän ei ollut tullut paikalle parantamaan Lasarusta vaan oli viivytellyt matkalla ja sen takia oli Lasarus kuollut. Martta kuitenkin oli oppinut luottamaan Jeesukseen ymmärtäen hänen kykenevän asioihin, jotka olivat vain Jumalalle mahdollisia ja sanoi hänelle: Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.”
Jeesus vastasi Marialle muistuttaen, että Lasarus tulisi nousemaan kuolleista ja Marttakin totesi tietävänsä, että viimeisenä päivänä koittaisi ylösnousemus ja sinä päivänä hänen veljensäkin nousisi kuolleista. Vähän kuin yllättäen Jeesus kertoi hätkähdyttävän tiedon, Jeesus antoi suorastaan uskomattoman lupauksen: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.
Jeesuksen sanojen mukaan jokainen häneen uskolla turvaava saa iankaikkisen elämän, vaikka joutuukin kohtaamaan maallisen ruumiinsa kuoleman. Tuo iankaikkinen elämä alkaa jo tässä ajassa ja jatkuu kuoleman jälkeen, kun ihmisen kuolematon sielu jättää kuolleen ruumiin ja pääsee Jumalan luo taivaaseen ja viimeisenä päivänä ylösnousemuksen koittaessa annetaan myös uusi kuolematon ruumis tämän katoavaisen ja vajavaisen tilalle. Jeesus kysyy Martalta: Uskotko
tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”
Olemme tottuneet ajattelemaan Marttaa keittiössä puuhailevaksi käytännön naiseksi, mutta ainakin itseäni hän hämmästyttää syvällisellä uskollaan. Hän tiesi Jeesuksen Messiaaksi, Jumalan pojaksi, profeettojen jo vuosisatoja ennustamaksi Vapahtajaksi, jolle mikään ei olisi mahdotonta.
Seuraavaksi siirrymme katsomaan mitä tapahtuu, kun Maria saa kuulla Jeesuksen tulosta paikalle: Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Itkevän Marian ja hänen seurassaan olevan itkevän väkijoukon nähdessään meille kerrotaan, miten Jeesuskin järkyttyi ja itki. Itseäni on aina puhutellut se, miten Jeesuskin itki siitä huolimatta, vaikka hän tiesi herättävänsä Lasaruksen kuolleista.
Kun Jumala loi ihmisen, hän loi ihmisen omaksi kuvakseen ja antoi silloin myös tunteet. Tunteet, jotka on tarkoitettu elettäviksi, estämättä niitten näkymistä. Jeesus halusi päästä Lasaruksen haudalle ja halusi, että haudan sulkeva kivi otettaisiin pois. Martta koetti estellä häntä ja perusteli sitä käytännön ihmisen järkevin perustein: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää. Ruumis haisisi jo järkyttävältä ja olisi vielä järkyttävämpää katsottavaa osaksi jo mädäntyneenä.
Jeesukselle Jumalan poikana sekään ei kuitenkaan olisi este. Jeesus oli antanut Lasaruksen kuolla, jotta voisi herättää hänet kuolleista ja siten osoittaa voimansa herättää jopa kuolleen, osoittaa voiman, joka on yksin Jumalalla. Kun kivi oli otettu pois, Jeesus rukoili ääneen Jumalaa: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”

Päivän evankeliumiteksti päättyy seuraaviin sanoihin: Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen. Kun Jeesus puuttui tapahtumiin, kuolema muuttui elämäksi. Tämän sunnuntain aiheen mukaisesti Jeesus antoi Lasarukselle elämän ja muillekin häneen uskoville hän antaa elämän. Turvaa sinäkin uskossa Herraan Jeesukseen, kuoleman vallan voittajaan ja iankaikkisen elämän antajaan. Ketään hänen luokseen tulevaa hän ei aja pois vaan toivottaa tervetulleeksi iankaikkiseen elämään hänen seurassaan.

Jaakko Antola

Tämän pyhän aiheena on Jumalan huolenpito
Päivän psalmi Ps. 86:1, 3–7:
Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle,
minä olen köyhä ja avuton.
  Herra, armahda minua!
  Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi.
Täytä palvelijasi ilolla!
  Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
  runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
  jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunpyyntöni.
  Sinua minä hädässäni huudan,
  ja sinä vastaat minulle.

Psalminkirjoittaja on laitettu pienelle paikalle. Hän kokee itsensä köyhäksi ja avuttomaksi ja pyytää Jumalaa auttamaan, hän suorastaan huutaa Jumalalle kaiken päivää, siis koko ajan. Kun ihminen on todella suuressa hädässä, pudottuaan vaikkapa jäihin, hän huutaa apua ja hän ei lakkaa huutamasta ennen kuin avunhuutoon vastataan.
Tekstistä voimme nähdä, ettei tämä huutaja ollut liikkeellä ensimmäistä kertaa, koskapa hän oli havainnut Jumalan hyväksi ja armolliseksi, Jumalaksi joka jakaa runsain mitoin armoaan ja anteeksiantamustaan jokaiselle joka häntä avuksi huutaa.
Tämän havainnon pohjalta psalmin kirjoittaja uskalsi ylentää sydämensä Pyhän Jumalan puoleen huutamaan apua ja hän tiesi, ettei Jumala milloinkaan aja ketään hänen puoleensa tulevaa pois vaan vastaa hänelle ja tuo avunhuutajalle avun ja ilon.
Psalmissa 27, jakeesta 10 sanotaan: Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen.

Virsi 341
1. Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkahista, keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä.

2. Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi.

3. Kiitos sulle jokaisesta elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paistehesta niin kuin pimeydestä.
Kiitos sulle taisteluista, rististäkin, Jumalain.
Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain.

4. Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle annan ikikiitoksen!

Jaakko Antola

Tämän pyhän aiheena on kiitollisuus.
Päivän psalmista 136 jakeet 1–9, 25–26.

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä.
Iäti kestää hänen armonsa.
  Kiittäkää jumalien Jumalaa!
  Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää valtiaitten valtiasta!
Iäti kestää hänen armonsa.
  Hän yksin tekee suuria ihmetekoja.
  Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on taitavalla kädellään tehnyt taivaan.
Iäti kestää hänen armonsa!
  Hän on levittänyt maan vetten päälle.
  Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on tehnyt suuret valot.
Iäti kestää hänen armonsa!
  Hän teki auringon hallitsemaan päivää.
  Iäti kestää hänen armonsa!
Hän teki kuun ja tähdet hallitsemaan yötä.
Iäti kestää hänen armonsa!
  Hän antaa ravinnon kaikille luoduille.
  Iäti kestää hänen armonsa!
Kiittäkää taivaan Jumalaa!
Iäti kestää hänen armonsa!

Omassa elämässäni tuntuu usein unohtuvan kiitollisuus. Pähkäilen usein sitä mikä meni pieleen ja
sitä mikä on huonosti.

Psalminkirjoittaja muistuttaa, että kiitoksenkin aiheita löytyy; Jumala on hyvä, valtiaitten valtias,
jumalien Jumala ja ihmeittentekijä vailla vertaa. Hän on tehnyt ja asettanut paikoilleen vedet, maan
ja taivaan ja laittanut planeetat kiertämään radallaan niin, että meillä on yö ja päivä.

Tämän lisäksi hän antaa ravinnon kaikille luoduille ihmeellisellä voimallaan ja kaiken suurimpana
kiitoksen aiheena, että tämä suuri ja Pyhä Jumala on armollinen, eikä hänen armollisuutensa lopu
vaan kestää iäti.

Paljon on aihetta kiitokseen! Arjen haasteisiinkin löytyy Filippiläiskirjeestä luvusta 4 hyvä neuvo:
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.

Virren 462 sanoin:
1. Soi kunniaksi Luojan nyt, virsi kiitoksen, tuon kaiken hyvän tuojan
ja suojan ainaisen! Hän, Isä, rakkahasti ain vaalii luotujaan, ja kaiken taitavasti hän ohjaa tuolta taivaastaan.

2. Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan. Sen rakkauden pohjaa ken pystyy koskaan tutkimaan?

3. Siis kiitos, Herra taivaan, kun lahjas meille toit ja päivän työhön, vaivaan taas puhtaan leivän soit. Suo, että ilomielin myös jaamme leipämme ja sydämin ja kielin sua lakkaamatta kiitämme.

Jaakko Antola

LÄHIMMÄINEN

Päivän evankeliumiteksti on evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 5: 43-48
Jeesus sanoi:
    ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille:
rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne
lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette?
Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on?
Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on
täydellinen.”
Päivän aiheena on lähimmäinen. Jeesus muistutti myös meitä siitä, miten meidänkin tulisi hänen esimerkkinsä mukaan kohdella arjessa kohtaamiamme ihmisiä eli lähimmäisiämme. Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.
Päivän tekstissä Jeesus muistuttaa meitä miten paljon Jumalan toiminta eroaa inhimillisestä
tavasta toimia ja miten eri tavalla Jumala kohtelee ihmisiä kuin me ihmiset kohtelemme toisiamme.
Jeesus käskee rakastaa myös niitä joita me luontaisesti inhoamme ja vihaamme eikä vain niitä, joilta saamme vastarakkautta ja hyväksyntää. Jeesus muistuttaa, että ei siinä ole mitään kiitettävää, jos olemme vain niitä kohtaan ystävällisiä, jotka ovat sitä meitä kohtaan, siinähän me tavallaan vain varmistamme saavamme takaisin hyväntekemisemme, tavallaan ansaitsemme omilla teoillamme hyvän kohtelun meitä kohtaan.
Sen sijaan Jumala, joka on täydellinen, antaa aivan toisenlaisen mallin. Hän antaa sateen ja
auringon tuoman elämän kaikille, ansaitsi sitä tai ei. Jumala rakastaa jokaista ihmistä, ansaitsi kohde tätä tai ei. Tästä rakkaudesta meille kerrotaan Raamatun pienoisevankeliumiksi kutsutussa kohdassa näin: (Joh.3:16) Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Jokaiselle Jeesukseen turvaavalle Jumala hyvyydessään tarjoaa, maallisten tarpeiden lisäksi myös iankaikkista elämää hänen yhteydessään, kadotuksen sijaan. Kadotus tarkoittaa ikuista eroa Jumalasta. Iankaikkinen elämä puolestaan ”alkaa jo täällä maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa”, niin kuin eräässä hengellisessä laulussa hyvin sanotaan. Tätä kaikkea hän tarjoaa yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen sovitustyön takia. Tätä maailman suurinta aarretta Jumala tarjoaa jokaiselle jolle se kelpaa, kysymättä miten on elämä onnistunut, mitä on saanut aikaan tai miten suuri on usko. Ethän ystäväni kieltäydy tästä tarjouksesta.

Jaakko Antola

Kirkkopyhän aihe on ITSENSÄ TUTKIMINEN.
Se on oikeastaan tärkeintä jokaiselle kristitylle elämän kulussa. Psalmin 51 otsake on Katumuspsalmi, Langenneen rukous, Daavidin virsi. Jumalan Kansan Pyhä Raamattu nimeää
Katuvan Rukous ja Uusin Käännös "MINÄ TUNNUSTAN SYNTINI". Tämä
tarkoittaa jokapäiväistä Rukousta. Hyvä olisi opetella koko psalmi ulkoa.

Jae 8: "Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden." (1992-käännös:"Ilmoita siis minulle viisautesi!")
"Oi sitä Jumalan rikkauden ja VIISAUDEN ja tiedon syvyyttä!" (Room.11:33")
"- tuntemaan Jumalan salaisuuden, KRISTUKSEN, jossa kaikki VIISAUDEN
ja TIEDON aarteet ovat kätkettyinä." (Kol.2:3)
Päivän psalmin jae 12 olkoon loppurukouksemme: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki."

Siunaavin ajatuksin
Auri

Ps.81:9-17 on valittu psalmitekstiksi "ETSIKKOAIKOJA"-kirkkopyhälle.
Psalmi on "JUHLAVIRSI;JOSSA KANSAA VAROITETAAN UNHOTTAMASTA HERRAA." (v.1938)
"RIEMUITSE, ISRAEL JA KUULE HERRAA!" (v.1992).
Se on viininkorjuulaulu, Asafin virsi, jota säestetään gatilaisilla soittimilla. Päivän teksti alkaa jakeella 9: "Kuule kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!" Heillä ei pidä olla vieraita jumalia, koska Israelin Jumala on heidät johdattanut Egyptin maasta. Mutta he eivät ole totelleet Jumalaa, vaan sydämensä paatumuksessa ovat menneet pois ja vaeltaneet omien neuvojensa mukaan. 
Jumala lupaa - jos kansa kuuntelisi ja vaeltaisi hänen teillänsä - että hän 
masentaisi eli nujertaisi heidän vihollisensa ja kääntäisi kätensä ahdistajia vastaan. Nämä, jotka Herraa vihaavat, joutuisivat matelemaan Hänen edessään ikuisesti. Mutta kansansa Hän ruokkisi parhaalla nisulla eli vehnällä. "Minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

Juhlapäivän laululla tervehtien
Auri

Kirkkopyhä on 10. sunnuntai helluntaista ja aiheena on "USKOLLISUUS
JUMALAN LAHJOJEN HOITAMISESSA"

Psalmitekstiksi on valittu Ps.119:129-136. Psalmin aiheena ovat käännökset:
"Jumalan sanassa on turva ja lohdutus" tai  "Herran laki on iloni" tai "Jumalan
Sanassa vaeltaminen." Kaikki ovat asian ytimessä. 
Tämä psalmi 119 on psalmeista pisin. Mielestäni myös mielenkiintoisin.
Se kuuluu alfabeettisiin eli aakkosellisiin psalmeihin, joita Raamatussa on 
yhteensä seitsemän. Psalmin heprealaisessa alkutekstissä alkaa aina
kahdeksan jaetta samalla alkukirjaimella, seuraavat kahdeksan jaetta seuraa
valla jne. Heprean kielen aakkosia on 22. Psalmiin on tullut siis 22
kahdeksanjakeista jaksoa (8 x 22 = 176), yhteensä 176 jaetta. 
Tässä psalmissa käytetään usein sanaa LAKI (hepr. TooRaah).
Laki tarkoittaa juuri Raamatullista Jumalan Sanaa, sen käskyjä, opetuksia ja säädöksiä.
Tämä kahdeksanjakeinen osio alkaa jakeesta 127: "Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa." Päivän teksti päättyy: "Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun LAKIasi ei noudateta."

Herran lakia rakastaen ja kunnioittaen

Auri

Pyhäpäivämme Psalmiteksti on YLISTYSLAULU VANHUSKAAN 
JUMALAN KUNNIAKSI Psalmista 92:5-10,13-16.
Raamattu Kansalle otsikoi VANHURSKAS KUKOISTAA.
Jumalan Kansan Pyhä Raamattu taas HURSKAAT KUKOISTAVAT.
Nykyään kirkossamme käytössä oleva käännös antaa otsikon 
HURSKAAT KUKOISTAVAT KUIN PALMUPUU.
Vielä löytyy otsikko VANHURSKAAN KUKOISTUS.

Vanhurskas on oikeamielisyydessä ja pyhyydessä täydellinen.
Se ilmaistaan näin Jumalan ja Kristuksen määreenä.
Ihmisistä merkitys hurskas = vanhurskas. Se tarkoittaa tavallisimmin
uskovaa henkilöä, joka on saanut syntinsä anteeksi ja on Jumalan vanhurskauttama. (Saarisalo: Raamatun Sanakirja) Uskova on samalla
vanhurskas ja syntinen ja tällaisena joka hetki Jumalan käsissä.
Suomessa toimii vuodesta 1976 KRISTILLINEN ELÄKELIITTO, jonka
nimi on hiljattain muuttunut: KRELLI ry, Kristilliset Eläkeläiset.
Sen mottona on juuri Ps.92:13 ja 15.
"VANHURSKAS VIHERIÖITSEE KUIN PALMUPUU, HÄN KASVAA
KUIN LIBANONIN SETRI.VIELÄ VANHUUDESSAAN HE TEKEVÄT
HEDELMÄÄ; OVAT MEHEVÄT JA VIHANNAT:"

Sapattilaulun rukouksin
Auri Rantakari

KIRKASTUSSUNNUNTAI     "KIRKASTETTU KRISTUS"

Kirkkaus on kunnia, joka tarkoittaa Jumalaa ympäröivää kirkkauden loistetta.
Kirkastussunnuntaina Apostoli Johannes katseli ollessaan vankina Patmos-
saarella Kirkkauden Herraa = Kirkastettua Kristusta. Kristukseen uskovien
yllä lepää "Kirkkauden ja Jumalan Henki". He saattavat säteillä Jumalan 
kirkkautta, (1 Piet.4:14)

Kirkastussunnuntain Psalmiteksti on Psalmi 97:1-2, 5-6, 10-11.
YLISTYSVIRSI KORKEIMMAN KUNINKAAN KUNNIAKSI
HERRA HALLITSEE
HERRA ON KUNINGAS; RIEMUITKOON MAA!
Nämä ovat eri käännösten mukaisia otsikoita psalmille 97.
Herran valtaistuimen perustus on vanhurskaus ja oikeus.
Vuoret sulavat kuin vaha.Taivaat julistavat Hänen vanhurskauttaan.
Kaikki kansat näkevät Hänen kunniansa.

Psalminlaulaja kehottaa uskovia vihaamaan pahaa.
Herra varjelee hurskasten sielut ja pelastaa heidät jumalattomien kädestä
"Vanhurskaille koittaa valo ja oikeamielisille ilo". = niille, joiden sydän on puhdas.
Lopuksi tulee vielä kehotus iloitsemaan, iloitsemaan Herrassa ja kiittämään
Hänen pyhää nimeänsä.

Ilomielin Auri

Kirkkopyhän aihe on RAKKAUDEN LAKI. 
Rakkaus on kaikkivaltiaan Jumalan todellinen olemus ja se on suurin kristillinen hyve. Rakkaus on kristinuskossa olennaisesti uutta verrattuna kaikkeen siihen,
mitä muuten kutsutaan rakkaudeksi. "Joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus." 1 Joh.4:8. 

Kirkkovuoden tälle viikolle valittu Psalmiteksti on Ps.28:1-2,6-9. Sen otsikko 
kuuluu JUMALAAN TURVAAVAN RUKOUS JA KIITOS, jonka sanoma otsikoidaan
Raamattu Kansalle-käännöksessä HERRA ON KANSANSA VÄKEVYYS:
"Herra on minun kallioni, linnani, pelastajani minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni, minun voimani ja
kunniani." 2.Moos.kirjassa vielä "Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni,
Hänestä tuli minulle pelastus. Hän on sotasankari."
Daavid aloittaa psalmin "Sinua,Herra minä huudan" ja jatkaa käskymuodoilla: "Älä ole äänetön-kuule minun rukousteni ääni" ja viimeisessä jakeessa "Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi; Kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti (nyt ja aina)"

Lämpimän ja aurinkoisen kesän siunaavat terveiset Sinulle, matkatoveri!

Rukouksin ja kiitoksin Auri Rantakari

"APOSTOLIEN PÄIVÄ-HERRAN PALVELUKSESSA" on pyhäpäivämme
yleisteema.
Keskityn kokonaan psalmitekstiin. Psalmi (kr.) tarkoittaa 
"kielisoittimella säestettyä laulua". Psalmien heprealaiset nimet luonnehtivat
niiden sisältöä: Tefillot = Rukoukset ja Tehillim = Ylistyslaulut.
Tämän sunnuntain psalmi 145 kuuluu jälkimmäisiin: JUMALAN HYVYYDEN YLISTYS.
"Suuri on Herra ja sangen ylistettävä ja hänen suuruutensa tutkimaton.
Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi ja he julistavat sinun voimallisia 
töitäsi. Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi
minä tahdon tutkistella. Sinun peljättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä
kerron. Julistettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa ja sinun vanhurskaudestasi riemuittakoon." Ps.145:3-7
Suuri uskonpuhdistajamme Luther neuvoikin lukemaan psalmeja polvillaan.
"TURVAA YKSIN HERRAAN JA YLISTÄ HÄNTÄ KAIKESSA"

Ylistyksin Auri

Sunnuntain aiheena on vaativa käsky "ARMAHTAKAA".
Me laulamme jatkuvasti "Herra armahda meitä" ja Raamattu puhuu Jumalan armahtamisesta. Jumala opettaa meitä armahdettuja syntisiä osoittamaan laupeutta ja armahtamista toisiamme kohtaan. Tämän päivän Psalmi 13 on kuitenkin aiheeltaan "Kauan kärsineen Rukous". Poimin siitä jakeen 6: "Mutta minä luotan Sinun armoosi. Riemuitkoon sydämeni valmistamastasi pelastuksesta. Minä tahdon laulaa HERRALLE, sillä hän on tehnyt minulle hyvin." 
Tämän jakeen alaviitteet ovat: Ps.9:15  "että minä kertoisin kaikki sinun ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa riemuitsisin valmistamastasi pelastuksesta."
Toinen alaviite on Ps.50:15 "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Aikanaan 1950-luvulla kotiseurakuntani kirkkoherra opetti saarnassaan, että tämä 5015 on Jumalan puhelinnumero ja aina auki, yötä päivää.
Olin saapunut 1970-luvulla nykyiselle asuinpaikkakunnalle ja sen loppupuolella etsimme perheelle kotia. Lehdessä oli ilmoitus, että talo myydään eniten tarjoavalle. Pelastusarmeija oli myyjänä. Muistin puhelinnumeron ja polvillani huusin Herraa avuksi. Kun Pelastusarmeijan Virkapukuiset Herrat saapuivat Helsingin Päämajasta kaupantekotilaisuuteen, heillä oli yksi ainoa kysymys: Onko Teillä ollut jokin Raamatunkohta esillä, kun olette tarjousta tehnyt? Me teemme Jumalan Valtakunnan työtä ja hoidamme asiat aina rukouksessa Jumalan kasvojen edessä. Jumala ilmoitti selkeästi vastauksena, että Hän tahtoo antaa tämän talon Teidän nuorelle perheelllenne. Vaikka tarjouksenne ei ollutkaan KORKEIN!! Me vastaamme siitä Jumalan valtuutuksella.Tuomarikin sanoi: Auri, olet suhteilla saanut talon, johon vastasin "Suoraan Jumala-suhteella". Kiitos ja ylistys Herralle!
Siunattua ja Onnellista Viikkoa kaikille Ystäville!

Rukouksin Auri 

" Kadonnut ja jälleen löydetty "
Tämän viikon sana on keskeistä kirkon sanomaa meille uutta etsiville, uskosta vieraantuneille, omia teitä kulkeviĺle, itseriittoisille, mutta usein tietämisen umpikujaan ja epäilyihin ajatuneille kulkijoille.
Sunnuntain kertomuksissa uusia polkuja ja ratkaisuja hakevalle tulee eksymisen virheet ja vaarat vastaan ja taakse jäänyt, vanha, taakse jätetty tuntuukin luotettavalta ja turvalliselta. Löytämisen ja löydetyksi tulemisen ilo ja kiitollisuus elää ja tulvailee rohkaisevina ja turvallisuutta kantavina teksteisä. Kadonnut voi löytyä ja lähteneen on viisasta palata, rakkaus, anteeksiantamus on totta ja Isä on ottamassa vastaan.
Taivaan Isä on meitä heikkoja rakastava, pitkämielinen, huolehtiva, anteeksiantava ja ymmärtävä.
Me eksymme usein harha poluille, teemme vääriä ratkaisuja ja olemme usein toisiamme syytteleviä, mutta silti rakastettuja, etsittyjä ja armahdettuja. 

• Matkalla me johonkin olemme ja kasvamisen tilaa meissä riittää , mutta on hyvä kasvattajakin, joka ei jätä yhtään eksynyttä.

" Käänny puoleeni, Herra,
 ja ole minulle armollinen,
 sillä minä olen yksin ja avuton." (Ps.25:16 )  
 Lämpimin terveisin Esa

"Kutsu Jumalan valtakuntaan"

Tämän viikon rasittava kysymys monen kyselijän mielessä on: " Ah, miksi taivaan valtakunnan niin moni hylkää tahallaan..." Se varmaan poltti jo Jeesuksen sydämessä, sillä sitä hän jauhoi opetuslapsilleen monin vertauskuvin. Se myllersi viikon tekstin mukaan tungoksen sekaan jääneen Sakkeuksen mielessä, kun hänen piti kiivetä puuhun nähdäkseen tuon merkillisen miehen. Oliko elämässä hänen poluillaan vain tyhjyytää, tarkoitsemattomuutta, elämän turhia tai tarpeellisia kiireitä, ajatusten ja tarpeiden rajallisuutta, narsismia, pelkkää itsensä ympärillä pyörimistä?
Voisiko elämä sittenkin olla rikkaampaa ja ruokkivampaa kuin ainainen kiire ja murehtiminen? 

• Sakkeus huomattiin. Jeesus tuli hänen kotiinsa, itseään hyljättynä ja kansansa petturina pidetyn Sakkeuksen luokse.  Hänen kotiinsa tuli Jeesus ja hänen elämä muuttui. 
• Elämässä löytyi mieltä ja ystäviä. Näitä Jeesus kehottaa tämän viikon teksteissä miettimään. 

Minäkin olen joutunut oppimaan jotakin elämästä, toivosta ja joskus uskon varmuudestakin.
Rakkain terveisin Esa

Tämän viikon teemana on:
" Katoavat ja katoamattomat aarteet " 
Aarteita me ihmispolot tarvitsemme, muuten ei oikein löydy elämään tavoitteita, tarkoitusta, ei intoa ja paloa. Ilman niitä kaikki tuntuu tyhjältä ja turhalta, eikä elämä kiinnosta.
Jeesus tahtoo tällä viikolla muistuttaa meitä siitä, että aarteita on kovin monenlaisia. Mutta niitä pitäisi osata laittaa oikeaan arvojärjestykseen, tärkeisiin ja … Usein me arvioimme vikaan ja juoksentelemme turhuuden markkinoilla.
Ystäviä, nautittavaa herkullista tavaraa on tarjolla monenlaista hyvää, huonoa, vaarallista, tuhon tielle vääntävää ja pelastavaa, rikastuttavaa ja kauas kantavaa.
Aarteitakin kannattaa pysähtyä joskus miettimään.
Tämän viikon tekstissä Jeesus avaa tutun tarinan miehestä joka löytää aarteen, menee ja myy kaiken, mitä omistaa ja ostaa pellon ja siinä oleva aarteen. Tuo aarre oli Jeesuksen opetuksessa Taivasten valtakunta. Sitä ei osteta, mutta siihen kannattaa pyrkiä, omistaa ja ikävöidä. Tämä viikko on pysähtymisen, hiljentymisen ja harkinnan paikka.
Rakkain terveisin ja harkintaa tarvitseva Esa 

Kevät on ihmeitä täynnä, valoa riittää, tuomet tuoksuu, nurmet viheriö ja kukat kukoistaa. Katsellaan, nautitaan ihmetellään ja ylistetään. 
Silti nämä elämän ihmeet opettavat meille ymmärtämisen ja selittämisen rajoja. Elämä on kovin monenlaista. Siinä on kauneutta ja rumuutta, siinä on hyviä ja huonoja päiviä, monia mutkia ja juonteita. yllätystä ja arvaamattomuutta.
Viikon pyhän teema on:" Salattu Jumala.", joka ylittää ymmärryksenmme mahdollisuuksia. Mikä on Jumalan salattu olemus? Hän ilmottaa itse olevansa yksi, joka ilmaisee itsensä ja lähestyy meitä ja kohtaa meidät Isä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. 
Usko eikä ajattelu piirtele kuvia Jumalan olemuksesta, ulkonäöstä, tietoisesti esitellen, ja määritellen, vaan me ihmetelemme, aavistelemme, ylistäen hänen tekojaan, rakkauttaan ja loputonta armoaan. 
Sunnuntain teksteissä Saarnaja 8:11-12, " Kun koetan perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä tekee saamatta unta silmiinsä niin havaitsen, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, mitä auringon alla tapahtuu… ja vaikka viisas väittäisi ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärtäisi."
Elämä on ihmeellinen ja Jumala  selittämätön. Kiitetään ja iloitaan, häneen turvautuen.
Kesäisin terveisin Esa.

Tälle viikolle on teksteihin  sijoitettu rukoilevan Daavidin sana, joka pyörii ajatuksissani ja se on asetettu koko pyhäpäivän nimeksi: "exaudi" = kuule Herra!
Daavidin laulussa, psalmi 27, jossa elää usko, toivo, turvautuminen ja luottamus uhkaavien vaarojen, sekä todellisuuden tietoisuus ja turvallisuuden perusta. Siinä huutaa hätääntynyt ihminen pelkojensa keskellä, pahojen piirittämänä. "Herra on minun valkeuteni ja autuuteni; ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen ". …."Herra kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle. "
Mielissä hiertää opetuslapsilla ja meilläkin, ristriitaista epätietoisuutta ja odotusta, kaipuuta ja paremman uskon ja elämän ikävää. Mekin sisimmässämme kaipaamme, odotamme Pyhän Hengen lupausten täyttymistä, sisäistä varmuutta, luottamusta, rohkeutta, iloa ja oikeaa yhteyttä Jeesukseen ja Jumalaan kaikkien kiusojen myllerryksessä. Kaipaamme Pyhän Hengen saapumista ja saamista. Tarvitsemm Daavidin rohkeaa turvatumista ja luottamista Jumalaan. 
Jumala on se, joka lahjoittaa ja antaa, me saamme anoa ja ottaa vastaan, ylistää ja kiittää.
Katse ylös Kristukseen, siinä on toivomme ja luja perusta. Pyydetään vaellukseemme
Pyhää Henkeä, sen antamia lahjoja ja kaunista kesää jokaiselle toivottaen ja rukoillen.
Terveisin Esa.

Tämän viiikon teksteissä on rohkaisun sana meille kaikille. Room.8: 24-28. " Silllä toivossa me  olemme pelastetut mutta toivo jonka näkee täyttyneen, ei ole ole mikään toivo. Kuinka kukaan toivoo sitä, minkä  näkee."  
Nähty, mikä nähty, saatu, mikä saatu. Toivoin kerran pitkään ja hartaasti taskukelloa, mutta kun sen vihdoin sain. En sitä sen jälkee enää pyytänyt, enkä rukoillut.
Ajatuksissa pyörii minulla ja monella Kistuksen seuraajalla monia toiveita ja odotuksia. On niin  monenlaista odotusta, kaipuuta, paremman uskon ja elämän ikävää, kysymyksiä ja epävarmuutta ja vastaukset tuntuu olevan hakusessa. 
Joku laittoi Lauri Viidan, kirkkaina päivinään kirjoittamaan nämä monen kohdalla viisaat sanat: 
" Äidit, nuo toivossa väkevät Jumalan näkevät. " Kun juhlimme tällä viikolla, äitienpäivä viikkoa, iloitsemme ja kiitämme äideistä, jotka ovat rukouksin kantaneet meitä Jumalan hoitoon. Sillä he aavistivat, että Jumala on se, joka herättää meissä uskon ja toivon, joka kanttaa ja kestää kaiken haahuilun ja epävarmuuden koitoksissa. Me saamme rohkeassa toivossa, pyytää Pyhän Hengen johdatusta, kun kaipuun kaaunis kukka odottaaa ja ikävöi puhkeamistaan. Me saamme odottaa, toivoa ja rukoilla. Se on meidän osamme.
Kaunista kesää ja  siunaustaa askeliinne.
Terveisin  Esa

Tälle viikolle viikon aiheeksi  Jeesus antaa meille pohdittavaksi ja elettäksi syvällisen teeman:
"Sydämen puhetta Jumalan kanssa." Hän puhuu siinä tosissaan olevan, hankaluuksiin ajautuneen hädästä, avuttomuutensa kokevasta, turvaa hakevasta tai kiittävästä ja ilotsevasta kaidan tien kulkijasta.
Rukous on uskovan hengitystä, yksi uskon ja elämän elinehdoista. Se on ihmisen perusoikeus, voimavara, joka kuuluu meille jokaiselle, epäonnistuneille ja hätääntyneille. Se on annettu meitä varten. Meille hän jättää malliksi ja esimerkiksi " Isä meidän rukouksen."; jotta me näkisimme sen mikä on oleellista ja  tärkeää rukouksessa.
Usein rukouksessa tarvitaan sitkeyttä, lujuutta ja peräänantamattomuutta, oikein onkimiehen kärsivällisyyttä.
Jeesus näki kuitenkin oman aikansa uskovissa aivan kuten meidänkin ajan ihmisissä asuvan sitkeän pätemisen tarpeen.
Meillä on halu esittää parempaa ja hurskaampaa kuin mitä me sisimmässämme olemme. Siksi hän varoittelee, kehottaa vetäytymään yksinäisyyteen ja välttelemään rukouksen monisanaisuutta ja sanojen säihkettä.
Uskomiseen, rohkeaan, turvautumiseen, rukoukseen on joskus pitkä tie. Aina ei valot ole päällä, tietäminen on ymmärryksen takana. Usko on usein salassa, piilossa, mutta teoissa, elämämme juoksussa sen iloissa, suruissa ja vaikeuksissa se paljastaa itsensä. Monet ymmärtämättömyyden herättämät turhuuden ajatukset sumentavat mielen. Siksi rohkeasti katse ylöspäin, kohti elämän Herraa. Sieltä apu tulee, toivo herää ja usko varttuu.

Keväisin terveisin Esa.

Viikon sunnuntain teemana on, " Taivaan kansalaisena maailmassa.",  On ollut Vappuviikko, on ollut eduskuntavaali viikko, on mietititty ihmisenä olemisen ongelmaa. On mielikuvia  kristitystä olemisesta, monesta olisi tarkoituksenmukaista olla valmis ja täydellinen erehtymämätön Jumalan lapsi, mutta Jumala on pistänyt meidät elämään tässä maailmassa.  Meidän on elettävä täällä sen vaivojen, erehdysten ja kiusojen keskellä. Se tökkii ja työntelee minua pohtimaan ja kyselemään. Mikä minä oikein olen? Identiteettiongelma herää vanhassa vaeltajassa  niin kuin nuorella kasvavalla. Mitä minun pitäisi olla? Me elämme ja kasvamme suuresti oman kulttuurimme muokkaamina ja ohjaamina. Miten sitä taivaan kansalaisena osaa elää elämän arjessa, kiusojen keskellä, tässä globaalissa, vaikeassa maailmassa, jossa moni kulkee omien toiveittensa ja isojen luulojen varassa monenlaisten ihmisten joukossa?
Miten minä voisin olla hyvä ihminen, onnellinen uurtaja, Kristuksen seuraaja. En osa muuta kuin kysellä Jumalan tahtoa, turvautua Häneen, pyytää anteeksi erehdyksiäni.
Niinhän se vain on, että hyväksi Jumalan lapseksi synnytään ja kasvetaan, minä ainakin olen tarvinnut rakkautta ja ymmärrystä, kärsivällisyyttä ja anteeksisaamista tässä maailmassa ja taivaan kansalaisena, jotta jotenkin voisin sietää itseäni. Tämän viikon tekstissä on yksi elämän keskeisiä tukirakenteita ja aarrearkkuja, jota minun pitäisi muistuttaa itselleni ja toistella toisille: " Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän."
Olen tarvinnut turvatumista ja anteeksisaamista oppiakseni luottamaan ja uskomaan Häneen.
Toivotan samaa sinulle. Terveisin Esa.