Sana sinulleuusi teksti julkaistaan sunnuntaisin

Rukouskulkueita järjestettiin Roomassa jo 300- luvulla.  Nämä rukouskulkueet sijoittuivat rukoussunnuntain ja helatorstain välisiin arkipäiviin, joita oli kolme, kuten nykyisinkin. Näiden päivien myöhempi nimitys oli ns. Käyntipäivät.  Nykyisin ei ainakaan suuresti tällaisia rukouskulkueita näinä päivinä järjestetä. Tekisi hyvää hengelliselle elämälle!

Rukous on kristityn hengittämistä ja sydämen puhetta Jumalan kanssa.  Rukouksen ei tarvitse olla aina sanoja.
"Minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa  ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessa hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. 
Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja." Ef. 3: 14 - 16.
Toukokuun toinen sunnuntai on äitienpäivä, jota on maassamme vietetty hieman yli sata vuotta. Äidit kautta historian ovat usein olleet ja ovat rukouksen ihmisiä. Muistamme äitiä, me monet jo edesmennyttä äitiä, kuten minäkin. Minun äiti Elma sai elää pitkän elämän 93 vuotta, josta ahkeraa monipuolista työntekoa oman ikäpolvensa tavoin oli 75 vuotta ja viimeiset 18 vuotta oli sairausaikaa. Hän jätti esikuvan työnteosta, sosiaalisesta vastuunkantamisesta, todellisesta lähimmäisen auttamisesta. Hän laittoi lahjansa voimiensa päivinä lähimmäisten palvelemiseen. Hän sanoi elämän kutsuille "kyllä".  Syvä esikuva ja syvä kiitollisuus sydämessä on.

Rukouksena virren 373:1 sanat:
"Jeesus kuule rukoukset, köyhän, kurjan syntisen, heikoimmatkin huokaukset, ahdistetun sydämen.
Jalkojesi juureen vaivun pääni ristiin painaen. Siinä turvallisin mielin, Jeesus, sua rukoilen."

Mari Pakkanen